Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Wern -sarjaa on ilmestynyt skandidekkarien ystävien iloksi jo 20 vuoden ajan. Jostain syystä tästä kahdeksantoista kirjan ketjusta on välistä jäänyt suomentamatta sarjan kuudes osa, Musta perhonen. Miksiköhän näin on päässyt käymään? Siksikö, että itse Maria Wern oljenkeltaisine palmikoineen esiintyy kirjassa vain ohimennen, ja pääosassa on hänen kollegansa Per Arvidsson. Toisaalta jotkut ovat olleet sitä mieltä, ettei tämä osa ole ollenkaan muiden veroinen, mutta siitä on varmaankin yhtä monta käsitystä kuin on lukijaakin.
Sarjan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Marian muuttoa Gotlantiin; nyt ollaan Örebrossa, jota alkaa piinata tuhopolttojen sarja. Per Arvidsson yrittää saada kiinni polttajaa, etenkin sitten, kun teot pahenevat murhapoltoiksi. Mutta samalla häntä vaivaavat henkilökohtaisen elämän mutkat: Per on ollut adoptiolapsi, ja nyt hän saa tietoa taannoin kuolleesta äidistään sekä sisarestaan, jota hän matkustaa tapaamaan. Pernilla-sisar on varsin omalaatuinen tapaus, mutta kuin sattuman kaupalla Per osuu samalla reissulla suurensuuren rakkauden luo, rakkauden ensi silmäyksellä, ja tämähän tulee kuin tilauksesta vielä senkin takia, että hän on ollut toivottomasti ihastunut Maria Werniin, joka kirjasarjan tässä vaiheessa on vielä naimisissa.
Murhapolttoja tapahtuu siis useampikin ja Jansson onnistuu minusta jälleen kerran melko hyvin luomaan jännittävän juonenkulun niiden ympärille etenkin alun vähäisen tyhjäkäynnin jälkeen, jossa muun muassa Cronenbergin kärpäselokuva mainitaan Hitchcockin hengentuotteeksi. No, lopussa saadaan vielä kokea jonkinmoinen yllätyskin, kun syyllinen selviää monen vaihtoehdon jälkeen. Lisäksi on ihan mukava lukea vaihteeksi Per Arvidssonista, sillä huomasin kirjan edetessä, ettei minulla ollut kovinkaan paljon ikävä Mariaa; ehkäpä Maria on monien naispuolisten kollegojensa tavoin vähän liiankin täydellinen, kun Periä tekisi lukijan mieli ravistella useammankin kerran, mikä on aina hyväksi päähenkilölle…
Musta perhonen ei siis minusta ollut mitenkään hassumpi dekkari, jos vain Anna Janssonin tyylistä pitää, ja ymmärtääkseni melko monet pitävät. Ja tulevana syksynä on luvassa vielä ihan uusikin osa sarjaan. Ei ollenkaan huono juttu.
