Eija Piekkari on nyt päässyt täyteen kymppiin, kun Kristiina Elo -sarja on taas saanut uuden osan. Ja ihan kiitettävää numerointia voisin tälle kirjallekin antaa, jos nyt ei aivan täyttä kymppiä sentään vielä.
Tällä kertaa rikoksen uhriksi joutuu Krisselle etäisesti tuttu vyöhyketerapeutti- ja kauneusyrittäjä Liinu Rantapuu; aluksi hän katoaa jäljettömiin, mutta löytyy sitten tietenkin kuolleena ja mitä selvimmin murhattuna. Poliisitutkimuksen valokeilaan joutuvat vainajan aviomiehen Markon lisäksi useat lähipiirin ihmiset, mutta aluksi on kovin vaikeaa osoittaa heistä ketään syylliseksi.
Samaan aikaan Krissellä on kotipuolessakin huolta, sillä hänen kyläyhteisöönsä on muuttanut salaperäinen nuorehko Juha, josta kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään ja joka vaikuttaa epänormaalin lapsirakkaalta pieniä poikia kohtaan. Poliisilaitoksellakin tapahtuu paitsi tutkinta- myös ihmissuhdekuvioissa, sillä uusi tulokas Anna-Stiina aiheuttaa vanhassa konkarissa Pepessä sydämentykytyksiä niin paljon, että Pepe putoaa ikävästi kahden naisen loukkuun, hänellä kun on vaimo jo entisestään. Ja taas kerran tutkintasihteeri Riikka ihastuu epäsopivaan mieheen.
Eipä tästä kirjasta voi sanoa kovinkaan paljon sellaista, mitä en olisi Piekkarin dekkareista jo aikaisemminkin kirjoittanut: kerronta ja kieli ovat sujuvia, juoni ihan mukiinmenevä ja henkilöhahmot uskottavia ja mielenkiintoisia. Erikoista oli ainoastaan pieni intertekstuaalinen hyppy, kun Krisse päätti tukossa olevan tutkinnan keskellä soittaa vanhalle tuttavalleen, komisario Koskiselle Tampereelle! Tämä poikkeama oli toisaalta huvittava, mutta toisaalta se tuntui vähän oudolta kesken niin perinteistä kerrontaa. Mutta kokonaisuutena pidin tästä Mustasta matkalaukusta huomattavastikin enemmän kuin Piekkarin edellisestä kirjasta Tappava talo.
On ilo lukea hyvää suomalaista dekkaria, myös sellaista, jossa väkivaltaiset yksityiskohdat eivät ole hallitsevina, eikä juoni myöskään perustu siihen, että puolet maapallosta tuhoutuu, jos rikosta ei selvitetä.