Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viime vuosina on kirjoitettu paljon arktisille alueille sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta, joten nyt voidaan taas palata hyvillä mielin Etelä-Ruotsiin Skåneen. Rikostutkija Fredrika Storm on kokenut traumaattisia asioita työskennellessään Tukholmassa, joten kotiseutu kutsuu. Hän ryhtyy toimimaan Lundin poliisilaitoksella lähellä kotiseutuaan, pikkuruista Harlösan kylää, ja saa työparikseen fiinisti pukeutuvan ja elävän puoliksi ranskalaisen Henry Calmentin.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle nuoren siivoojan Nomin hukkumisesta, missä on kuitenkin jotain outoa: silminnäkijä väittää, että joku ajoi naista takaa ja pakotti juoksemaan ohuelle jäälle. Lisäksi ruumiinavauksessa löytyy outoja asioita. Tapausta aletaan tutkia henkirikoksena. Fredrika ja Henry pääsevät suoraan kenttätutkimukseen, joka johtaa heidät toisaalta aikoja sitten kadonneen Tobias Falkin jäljille, toisaalta kohti Harlösan kylää, jossa Fredrikan sukulaisista koostuva suurperhe asuu isolla maatilalla.
Sivujuonteena kulkee myös Fredrikan äidin arvoitus: tämä on kadonnut jäljettömiin tyttären ollessa vielä aivan pieni, mutta kukaan sukulaispiiristä ei suostu puhumaan aiheesta. Lopuksi tietenkin saadaan joukko vastauksia, joiden löytämisessä sekä Fredrikan vaistolla että Henryn rationaalisella ajattelulla on keskeinen rooli.
No mitäpä pidin tästä kirjasta? Aluksi romaani tuntui nipulta kliseitä: poliisi joka muuttaa pois pahasta pääkaupungista takaisin kotiseuduilleen; yleensä hän on nainen ja uusien työtoveriensa parissa ylen suosittu jos ei työtoverina niin naisena ainakin, ja lisäksi hänellä on pettämätön naisellinen vaisto, joka auttaa suuresti rikosten ratkaisussa. Mutta olihan kirjassa joka tapauksessa paljon hyvää: rikosjuoni oli mielenkiintoinen ja lopputulos osin yllättäväkin. Paikallisväri viehätti myös, ja Jonja Rajalan suomennos tuntui selkeältä ja sujuvalta. Lisäksi minua huvitti kovasti, kun Henry löysi työnarkomaani Fredrikan toimistolta kovasti aikaisin aamulla, ja Rajala oli kääntänyt hänen repliikkinsä peräti tutunomaisella tavalla:
Huomenta. Olet näköjään toimistolla eka ja toimistolla vika.
Kirjan etuliepeessä kerrotaan, että Frida Skybäck on tullut tunnetuksi satojatuhansia kappaleita myyneillä ihmissuhderomaaneillaan. En ole lukenut niitä, mutta ihmissuhteet olivat tässäkin kirjassa kovasti esillä, etenkin perhesuhteet. Fredrikan kotitila tuntui aluksi olevan hämmentävän täynnä isiä ja poikia ja äitejä ja serkkuja, mutta romaanin edetessä tämä sukupuu alkoi hiljalleen muotoutua lukijan mieleen. Lisäksi Skybäck onnistui joidenkin henkilöiden kuvauksessa varsin hyvin – ehkäpä päähenkilö Fredrika oli tosiaankin vähän kliseinen, mutta monet hänen sukulaisistaan tuntuivat paljon elävämmiltä.
Ilmeisesti me suomalaiset pidämme skandinaavisista dekkarisarjoista, koska niitä niin paljon julkaistaan. Kyllä Fredrika-sarja varmasti myös löytää ystävänsä.
