Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Michael Connellyn kirjassa Musta laatikko käsitellään jälleen Los Angelesin poliisin suurta kipupistettä, vuoden 1992 mellakoita. Ne alkoivat, kun valkoihoinen valamiehistö vapautti mustan Rodney Kingin pahoinpidelleet poliisit syytteistä. Connelly on aiemminkin sivunnut samaa teemaa ja tuonut vahvasti esille oman mielipiteensä asiasta. Tällä kertaa mellakat toimivat sivujuonteena Mustan laatikon varsinaiselle juonelle.
Monista Connellyn kirjoista tuttu poliisi Harry Bosch, eläkeiän jo ylittänyt yksinäinen susi, löytää mellakoiden aikana murhatun tanskalaistoimittajan ruumiin. Murhan selvittäminen jää kesken, mutta kahdenkymmenen vuoden kuluttua Bosch päättää yrittää uudelleen.
Connellyn muidenkin kirjojen tapaan Bosch kohtaa haasteita sekä yksityis- että työelämässään: tyttären kanssa on vaikeaa, naisista koituu vain ongelmia, pomo on kettumainen ja tietokoneet ärsyttävät. Murhan selvittelyltä jää onneksi aikaa kuunnella jazzia ja punoa juonia esimiehen menoksi.
Varsin mehevästä alkuasetelmasta huolimatta Mustasta laatikosta tulee hyvin suoraviivainen dekkari. Varsinkin pelastavan enkelin hahmo tekee kirjan lopusta väkinäisen, ja kelmien peittoaminenkin lässähtää kuin pannukakku. Se on harmi, sillä Musta laatikko olisi tarjonnut mainion tilaisuuden käsitellä sekä rotumellakoita että sotarikoksia, mutta Connelly on valinnut turvallisemman tien. Kipupisteet jäävät Harry Boschilta edelleen selvittämättä.
Musta laatikko on sujuva dekkari, mutta tähän kirjaan Connelly ei ole vuodattanut verta, hikeä tai ainuttakaan kyyneltä. Musta laatikko jää haaleaksi maitokahviksi ja harmittomaksi ajanvietteeksi.