Elokuinen mökkikylä, jossain metsän keskellä ja järven rannalla. Paikalla on rauhaa ja hiljaisuutta arvostavia matkailijoita. Perheenäiti, joka kaipaa hermolepoa. Bändi, jonka keulahahmo on riekkunut vähän liikaa lööpeissä. Isä pienen tyttärensä kanssa. Vanhempi pariskunta viettämässä kuherruskuukauttaan.
Kirja täräyttää lopputuleman pöytään heti aluksi: poliisit ovat tutkimassa mökkikylää ja ainakin valtaosa vieraista on kuollut. Joka paikasta löytyy lisäksi erikoisia mustia perhosia, niin ikään kuolleina. Mitä oikein on tapahtunut?
Mia Vänskän esikoisteos Saattaja oli lupaavan hyvä, mutta Musta kuu on vielä parempi. Nyt tunnelma kantaa paremmin koko kirjan halki, tästä puuttuu tyystin Saattajaa vaivannut lopun lässähtäminen. Kirja on rakennettu hyvin: prologi virittää heti tunnelmaan, jonka jälkeen on hyvä alkaa rakentelemaan tapahtumia ja esittelemään henkilöitä. Tarinassa on paljon todella lupaavaa pahaenteisyyttä.
Musta kuu on tunnelmallinen, jännittävä kauhukertomus, jonka päähenkilöiden synkät salaisuudet ja hieno tapa yhdistellä tarinaan kansanperinnettä ja paikan historiaa toimivat erinomaisesti. Nappiosuma.