Lumikki-trilogia päättyy tähän kirjaan. Lumikki Andersson on palannut Tampereelle Prahasta. Koulussa tehdään näytelmää, modernia Lumikki-tulkintaa. Lumikki on päätynyt pääosaan, vaikka onkin vähän vastahakoinen. Metsästäjää esittää Sampsa, josta on hieman yllättäen tullut Lumikin poikaystävä.
Lumikin suuri rakkaus, Liekki, ottaa hänkin yhteyttä Lumikkiin yli vuoden hiljaisuuden jälkeen. Jälleennäkeminen herättää ristiriitaisia tunteita.
Ennen näytelmän ensi-iltaa Lumikki alkaa saada nimettömiä viestejä. Viestien takana on salainen ihailija, jonka rakkaus on pakkomielteistä ja vaarallista. Lumikin on suostuttava ihailijan vaatimuksiin, muuten näytelmän ensi-illasta tulee verilöyly, ihailija uhkaa. Tämä salainen vainoaja tuntuu tietävän erittäin paljon Lumikista ja Lumikin elämän suurimmat salaisuudet, joista Lumikki itsekään ei ole tietoinen.
Aika käy vähiin. Seuraa jännitystä, kun Lumikki lopulta kohtaa vainoajansa ja salaisuudet, jotka oli jo unohtanut. Musta kuin eebenpuu on nimensä mukaisesti täynnä synkkiä salaisuuksia, jotka Tampereen talven pimeydessä alkavat hiljalleen purkautua.
Trilogia on kokonaisuutena mainio. Osat ovat itsenäisiä tarinoita, mutta ne kannattaa lukea järjestyksessä alusta loppuun, myöhemmät osat paljastavat edellisten osien käänteitä sen verran. Kyllä tätä kelpaa suositella ja on ilo lukea uutisia Lumikin maailmanvalloituksesta: trilogia on kirjan takakannen mukaan myyty jo yli 30 maahan, sarjaa alkaa ilmestyä tänä vuonna monessa maassa. Hienoa!