Luin joskus vuosia sitten Carin Gerhardsenin kirjan Pepparkakshuset, joka sai minut kovasti toivomaan, että tämän mainion jännityskirjailijan tuotantoa käännettäisiin myös suomeksi. Nyt Minerva ja taitava suomentaja Maija Ylönen ovat lopultakin vastanneet tähän toiveeseen ja tuloksena on mielenkiintoisin psykologinen jännitysromaani, minkä olen pitkään aikaan lukenut.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle vuonna 2014, jolloin sattuu kamala auto-onnettomuus: henkilöauto suistuu tieltä liukkaassa mutkassa ja vajoaa alas rotkoon. Tämän saamme varmasti tietää, myös sen, että onnettomuus johtuu toisesta autosta, joka tulee vastaan kovalla vauhdilla väistämättä yhtään. Mutta mitä sen jälkeen oikein tapahtuukaan, ja ennen muuta: kuka on kuka? Kun kerronta sitten siirtyy vuoteen 2018, lukijalle alkaa vähitellen selvitä yhtä sun toista onnettomuudessa mukana olleista henkilöistä ja siitä, miten heidän on vuosien kuluessa käynyt. Romaania kerrotaan vuorotellen kolmen naisen, Jeannetten, Sandran ja Kerstinin näkökulmasta, ja jokusen kerran mukana vilahtaa myös Jan.
Musta jää ei päästä lukijaansa helpolla: eri aika- ja kertojatasoja on kyllä yksinkertaista seurata, mutta yllätyksiä seuraa tuon tuostakin. Kukaan ei ole sitä, miltä hän aluksi näytti. Nämä naiset eivät aluksi tienneet mitään toisistaan, mutta heidän kohtalonsa kietoutuvat pelottavalla tavalla yhteen. Lukija ymmärtää, että alun auto-onnettomuudessa joku on jäänyt kuolemaan kaamealla tavalla ja joku haluaa kostaa tämän, mutta edelleenkin: kuka oikein on kuka?
Suosittelen lämpimästi kaikille niille, joita älyllinen ja psykologinen jännitys kiinnostaa.