Mitä tapahtuu AA-kerhon kokouksissa? Mitä tapahtuu raiskatun päässä? Miten auttaa ystävää pakenemaan Ukrainasta?
Kaikki nuo vieraita asioita minulle. Kyllin kiinnostavaa luettavaa siis.
”Mä taas en ole ihan ookoo, mutta yritän pitää itseni kiireisenä, seuraan uutisia ja yritän auttaa Alinaa. Sen kaupunkia pommitetaan, mutta isä ei vieläkään suostu lähtemään. Alina on ihan rikki. Mutta ainakin me löydettiin sille kämppä. Jotain sentään.”
”- Tiedätkö, kun musta se kuuluu vähän asiaan, että minulla on tunteita. Kun lapsia tapetaan ja raiskataan, niin sen on tarkoituskin tuntua joltain.”
Kahdella sitaatilla saan vastauksen kahteen kysymykseen; AA-kokoukset jätän kirjaan, sillä ne eivät ole olennaisia.
Nainen herää aamuun vieraassa paikassa vieraan miehen vierestä pää kipeänä. Aviomies on kotona lapsen kanssa. Siitä kirja alkaa.
Reetta Aalto kaappaa mukaan Mustaan aukkoon. Se on menoa sitten. Järkyttävää. Naisen oma koossa pysyminen ottaa koville, vie voimat. Sota syttyy Ukrainassa, missä ystävä on enemmän kuin pulassa. Järkytys sen kuin kasvaa muuttuen konkreettiseksi toiminnaksi. On matkustettava Berliiniin, siinä ohessa Venetsiaan, jotta apu olisi lähellä.
Ollaan niin sanotusti toiminnan keskipisteessä ja tiiviisti naisen päässä ja ajatuksissa. Onpa ajankohtainen aihe, pinnalla tässä ajassa: sota Ukrainassa sekä raiskaus Helsingissä, oman kehon koskemattomuus!
Reetta Aalto ottaa pihteihin myös mieslukijansa, vaikka vähän vieras, tai juuri siksi, tuon naisen ”elokuva”maailma onkin.