Oikea taide on vakavaa puuhaa, mutta vaikka sitä pitääkin tehdä tosissaan, voi se silti olla hauskaa. Minna Lindgrenin musiikkipakinakokoelma osoittaa tämän erinomaisesti. Lindgren tarjoilee paljon hyvää ja käyttökelpoista musiikkitriviaa ja -faktaa pyrkiessään avaamaan klassisen musiikin maailmaa mahdollisimman kuluttajaystävällisessä muodossa. Ja niinpä lukija pääseekin uppoutumaan oopperan, säveltäjien, soittajien ja musiikin teorian maailmaan parin sivun mittaisissa huumorin silaamissa makupaloissa.
Esimerkkinä pakina-aiheista voisi mainita vaikka sen, että Minna Lindgren haluaisi järjestää libreton selittämisen Suomen mestaruuskilpailut (josta väistämättä tulee mieleen Monty Pythonin Marcel Proust -sketsi). Itse hän pärjäisi alalla erinomaisesti – ainakin jos tämän kirjan Wagner-referaatteja käyttää arvostelukohteena. Muista säveltäjistä muun muassa Schubert, Chopin ja Ravel saavat osansa Lindgrenin huomiosta, mutta jotenkin Wagner tuntuu olevan se kaikkein herkullisin pureskelukohde.
Lindgrenin pakinat on alun perin julkaistu Yleisradiossa ja Suomen Kuvalehdessä. Mukana on myös kieli syvällä poskessa kirjoitettu pieni musiikkisanasto, joka ainakin meikäläisestä tipautti parit kunnolliset röhönaurut. Kaikkiaan Musiikki on vakava asia on oivallinen pikku opus, jossa hyöty ja hupi kohtaavat persoonallisella tavalla. Kirjan otsikon allekirjoitan täysin. Suosittelen lämpimästi!