Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kranaatti putoaa viereen. Ensimmäinen sotilas saa sirpaleen reiteensä, toinen romahtaa henkisesti. Ensimmäisestä tulee sankari, toista kyräillään, pidetään jopa petturina. Tämä kuvaa kärjistetysti sota-ajan suhtautumista henkisiin sairauksiin, mutta oli Ville Kivimäen väitöskirjaan perustuvan teoksen mukaan välillä täyttä todellisuutta.
Kivimäki käsittelee aihetta hyvin laajasti. Hän etsii sodassa henkisesti sairastuneiden sotilaiden välille yhdistäviä tekijöitä taustoista, iästä, sotilarvosta, elämäntilanteesta ja monesta muusta asiasta. Miksi vanhemmat sotilaat olivat altiimpia? Miksi jatkosodassa sairastuneissa oli enemmän upseereita kuin talvisodassa?
Taustatyö ja aineisto ovat valtavia, sillä viittauksia on lähes tuhanteen tekstiin, ja myös lähdeaineiston lista on pitkä. Tutkimusten, kirjallisuuden ja artikkeleiden lisäksi aineistona on muun muassa kenttäsairaaloiden sotapäiväkirjoja.
Sota-aikana tietämys henkisistä sairauksista oli aivan eri tasolla kuin nykypäivänä. Niinpä sairastuneiden sotilaiden hoito oli mitä oli, jos sitä oli ollenkaan. Tiesitkö, että sähköshokkeja on käytetty hoitomuotona myös Suomessa?
Sotilaiden henkiset sairaudet on ollut vuosia vaiettu ja häpeilty aihe niin upseereiden, kirjallisuuden kuin jopa sairastuneiden itsensä taholta. Sodasta on helpompi luoda sankarimyyttejä kuin kääntää kolikon toinen puoli esiin. Kivimäki tekee sen kritisoimatta ja liioittelematta. Murtuneet mielet on tärkeä teos, joka sopii kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille.
