Jälleen kerran revolverilla uhkailemalla Reiska pakotti Masan hommiin. Masan oli pantava Pepe paloiksi.
Alkoholi, yksityisasunto ja teräase. Siinä yhdistelmä, joka vie monelta suomalaiselta hengen. Ryyppyporukassa syntyy kinaa, keittiöstä löytyy veitsi, ja loppu onkin osa surullista tilastoa. Murharyhmä 1 käy läpi suomalaista kuolemaa.
Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikkö alkoi vuonna 1997 tehdä Murharyhmä-nimistä lehteä, joka käsitteli ryhmän työtä. Lehteä jaettiin vain harvoille ja valituille, kuten toimittajille. Toimittajat Mikko Gustafsson ja Janne Huuskonen ovat nyt toimittaneet lehden kovien kansien väliin tavallisen kansan luettavaksi.
Monet väkivaltarikoksista tehdään alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. Murharyhmän sivuilla on muutama poikkeus, jotka tosin ovat lähinnä vahvistamassa sääntöä. Murharyhmän tutkijat osoittautuvat hyviksi kirjoittajiksi. Tutkinnat ovat usein pitkällisiä ja perinpohjaisia, ja ne vaativat resursseja ja kärsivällisyyttä.
Suomalaisesta true crimesta kiinnostuneelle Murharyhmä 1 antaa vankan kuvan rikoksista poliisin näkökulmasta. Ote on kauheuksista huolimatta usein mustan huumorin sävyttämä. Muutamassa tarinassa on jopa onnellinen loppu: kadonnut ja hartaasti etsitty Hans Erik ei olekaan kuollut, vaan jäänyt pitkittyneelle kalastusreissulle. Puoliso Aino kiittelee vuolaasti viranomaisia, Hans Erik on kärttyinen. ”Vai että radion lisäksi annoit minun nimeni vielä lehtiinkin. Mitähän ne kaveritkin nyt tuumivat?”