Gotlannin poliisi joutuu tällä kertaa tekemisiin murhaajan kanssa, joka selkeästi noudattaa tiettyjä alkemian periaatteita. Mutta miksi? Tarina sinänsä on alkanut jo vuonna 1969 saaren taiteilijayhteisössä, taidelasinpuhaltajien parissa. He päättivät tuolloin erään rituaalin, jonka seurauksia ei kukaan voinut arvata.
Kun vanha lasinpuhaltaja Julius Hartman katoaa oudosti sairaalasta ilman proteeseja ja lompakkoa, häntä lähtee etsimään veljenpoika Tomas Hartman, nykyisin rikoskomisario Maria Wernin esimies. Etsiessään Juliusta ja hänen viimeistä vierastaan he ajautuvat mantereelle erilaisia lasisia taide-esineitä esittelevään upeaan kylpylähotelliin. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä Tomas saa sairaskohtauksen. Maria puolestaan tekee kammottavan löydön uima-altaan pohjalla olevista lasiarkuista. Ensimmäinen kohta on täytetty, ja murhaaja etenee.
Joku pirullinen ihminen seuraa täsmälleen Juliuksen hyvin tietämää alkemistista periaatetta pitäen häntä vankinaan. Poliisit ovat jäljillä, mutta uuden päällikön sopeutuminen osaksi yhteisöä on tuonut kitkaa, joka heijastuu tutkimuksiin ja niistä raportoimiseen. Murhaaja on myös ollut äärimmäisen ovela omalla sairaalla tavallaan. Juliuksen on pakko auttaa, vaikka hän ja muutkin halusivat muistaa vain kaikkien rakkauden Angelikaan vuonna 1969, jolloin tämänkin näytelmän siemenet kylvettiin aluilleen.
Murhan alkemia on Anna Janssonin 12. itsenäinen Maria Wern -romaani, joissa kaikissa päätapahtumapaikkana on Gotlanti. Jansson on perehtynyt tavalliseen tapaansa hyvin siihen, mistä kirjoittaa eli tässä alkemian periaatteisiin sekä lasinpuhalluksen saloihin. Molemmilla on erityinen ja merkittävä osuus tässä dekkarissa. Samoin juoni on omalla tavallaan looginen ja uskottava eli tämä on taatusti kaikkien kirjailijaa aikaisemminkin seuranneiden lukijoiden mieleen.
Suosittelen kaikille muillekin dekkareiden ystäville sekä tietysti myös Gotlannista pitäville, koska jälleen itse saari ja sen ympäristö sekä meri antavat omat mausteensa koko tarinalle. Tosin aivan hiukkasen kerettiläisenä pitänee sanoa, että Gotlannissa ja Visbyssä sekä yleensä Ruotsin saaristossa on melkoisesti murhaajia liikkeellä, jos viime aikoina julkaistuista dekkareista voisi jotakin päätellä…