Ollaan viikonloppuna lokakuussa ja jossakin päin Suomen koillisosia. Huuskos-Eki on itseoppinut taidemaalari, joka maalailee naapurin navettaa ja peltoja, ajelee mopollaan ympäri kylää ja keittelee Hehkuviinitotejaan. Naapurin jo lähes sokeutunut vanha Eetvi on äänestänyt ennakkoon kotonaan, eikä aio enää elää ääntenlaskennan loppuessa. Eetvi ja hänen kaksi poikaansa, taloa pitävä Alpo ja pirtua kylillä kaupitteleva nuorempi veli Paavo, hautovat vuosikymmenten kaunaa Ekiä kohtaan, ja lopulta tulee aika selvittää vanhat ja uudetkin synnit. Samaan aikaan Aksel Sunnarborg viettää setänsä Gunnarin kanssa viikonloppua autiotuvalla. Aksel kuuntelee Gunnarin tarinointia eikä paljoa juttele.
Monipuolisen kirjoittajan ja rock-muusikkonakin tunnetun Tommi Liimatan toinen romaani Muovikorvo on kaleidoskooppimainen ja yksityiskohtia pullollaan oleva tutkielma autioituvasta maaseudusta, sen maataloista, pikkutaajamista, eräkämpistä ja tanssilavoista. Liimatta kirjoittaa tarkkanäköisesti, viipyilevän huvittavasti, mutta synkeänkin realistisesti maaseudun ihmisistä, jotka tuntevat maan tavat, eivätkä kaupunkiin haikaile. Kertomukseen ohessa kerrotaan myös paljon muusta — tanssilavoista, teurastajista ja muusta maaseudun kuvaan erottamattomasti kuuluvasta.
Muovikorvo on pienimuotoinen, vähäeleinen ja kielellisesti rikas romaani taitavalta ja persoonalliselta nuorelta kirjailijalta. Välillä tapahtumat ja kuvat ovat kyllä inhorealistisen irvokkaitakin, eivätkä mitään kovinkaan kauniita luettavia tai kuviteltavia. Tommi Liimatta on onnistunut kirjoittamaan mielenkiintoisen, loppua kohti dramaattiseksikin muuttuvan tarinan, jota lukee paitsi kertomuksen itsensä, niin myös rehevän koillismaalaisen ilmaisun ja pienten, vain muutamien sanojen mittaisten loisto-oivallusten vuoksi, joita kirja on pullollaan. Suosittelen.