Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maimu Berg (s. 1945) on virolainen toimittaja ja kirjailija, jonka tuotannosta on aiemmin suomennettu teokset Minä rakastin venäläistä (1998) ja Pois (1999). Nyt Moreenikustannus esittelee romaanin Muotitalo, joka sijoittuu 1970- ja 1980-lukujen tallinnalaisen muotitalon ja sen julkaiseman aikakauslehden Siluettin maailmaan. Kyseessä on aivan todellinen muotifirma ja lehti, jota Maimu Berg on itse ollut aikoinaan toimittamassa.
Kirjan päähenkilö on kuitenkin Betti Parklai – hänen oikea etunimensä ei ole ollut Betti, vaan jokin aivan tavallinen virolainen nimi, mutta häntä on alettu kutsua Bettiksi, koska hänen sukunimensä viittaa muotisuunnittelija Betty Barclayhin. Betti on alunperin kirjallisuudentutkija, joka on etsinyt milloin kenenkin kuuluisan henkilön virolaisia juuria, esimerkiksi Hamletin äidin ja itsensä Leninin. Hän on kuitenkin ajautunut toimittamaan Siluett-muotilehteä, joka esittelee neuvostomuodin uusia tuulia. Länsimaiset muotisuunnittelijat tunnetaan lähinnä nimiltä, koska uuden muodin pariin tehdyt tutustumismatkat tehdään korkeintaan Itä-Saksaan. Neuvostomuodin tulee olla käytännöllistä ja työn uurastukseen sopivaa, ja toimitusneuvosto sensuroi surutta liiat koristukset ja röyhelöt. 1980-luvun loppua kohti käydessä ikkunat alkavat avautua sitten läntiseenkin maailmaan, mutta Betti kohtaakin aivan uusia haasteita vanhan tutkimustyönsä parissa, ja hänen elämänsä saa varsin dramaattisen käänteen – vai onko tämä käänne sittenkään totta?
En ole koskaan ollut erikoisen kiinnostunut muodista, mutta Muotitalo -kirjassa olikin paljon muuta: reipasta, välillä tosin mustaakin huumoria, ja samalla melko raadollista kuvausta Viron asemasta Neuvostoliiton osana, ja tämä neuvostoarjen kuvaus olikin minusta romaanin parasta antia. Samoin muotitalon työntekijöinä olevien lukuisat henkilöhahmot ja heidän suhteensa toisiinsa oli piirretty nopein mutta varmoin viivoin. Kaiken kaikkiaan Muotitalo on varsin nautittava kokonaisuus, ja jälleen kerran täytyy kiittää kustannusyhtiö Moreenia hyvästä löydöstä.
Luin muuten jonkin aikaa sitten, että Otava on ostamassa Moreeni-kustannusta; toivottavasti Moreenin miellyttävä profiili esimerkiksi loistavien käsityökirjojen ja pienten kaunokirjallisten helmien julkaisijana saa jatkua entisellään.
