Anu Kaajan esikoisteos on kummallinen kirja. Eräässä novellissa leipomon patongit raiskaavat ohikulkevan naisen, toisessa hypätään tamperelaisilta jatkoilta aikaportin kautta Aurinkokuninkaan hoviin ja kolmannessa keskustellaan enkelin kanssa ikkunanpesun lomassa. Ehdoton suosikkini on avaruusalukselle sijoittuva teksti, jossa tyttö laitattaa kylkiinsä muovikoristeet.
Kirjan lyhyet novellit sijoittuvat hyvin erilaisiin ympäristöihin ja aikakausiin, mutta kaikkia tarinoita yhdistävät erilaiset muodonmuutokset. Anu Kaajan maailmassa kaikki on mahdollista ja kliseisesti sanottuna, vain mielikuvitus on rajana.
Lähes kaikki tarinat liittyvät jollain tavalla sukupuolisuuteen ja seksiin sekä ihmisten pimeimpiin fantasioihin. Monet tekstit yltävät groteskeihin mittoihin kuvaillessaan neilikaksi muuttunutta sukuelintä, ihon kuorimista päältä, brutaalia ketunmetsästystä tai merenneidon jäätymistä. Monet teoksen henkilöhahmoista ovat hukassa oman elämänsä kanssa ja etsivät itseään. Onnellinen ei taida olla juuri kukaan, vaikka kaikki kaipaavat ja etsivät rakkautta. Epävarmuus ja skeptinen elämänasenne näkyvät niin parisuhteen ongelmina kuin oman seksuaali-identiteetin etsintänä. Täytyy sanoa, että Kaajalla on mielikuvitusta mutta myös varsin hurjat jutut.
Pidin kirjasta paljon ja toisaalta en ollenkaan. Muodonmuuttoilmoituksen traagiset ja realistiset tekstit tuovat lähinnä mieleen Rosa Liksomin, mutta siinä, missä Liksomin takana on yhteiskuntakriittisyyttä, esittelee Kaaja yksilöiden pimeimpiä puolia ja salaisimpia fantasioita. Teos on myös hieman epätasainen, sillä alkupään novellit ovat pidempiä ja mukaansatempaavia, kun taas loppupään tekstit ovat lyhyitä ja alkavat toistaa itseään tunnelmaltaan ja tyyliltään.
Esikoisteokseksi Kaajan novellikokoelma on kuitenkin mainio ja tuore ja sen kieliasu on sujuva ja värikäs. Luulen, että kirja päätyy tavoittelemaan esikoisteospalkintoja, kun niitä loppuvuodesta taas jaetaan.