Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olga Kokko asuu pääkaupunkiseudulla ja tekee työkseen mainoksia. Munametsä on hänen esikoisteoksensa ja tämä ei mene metsään. Tartuin kirjaan vinkistä ja ilahduin siitä, millaiseen metsään jouduin.
Linnea on kolmekymppinen sinkku, joka on juuri saanut uuden työn mainostoimistossa suunnittelijana. Hänen paras ystävänsä on kahden lapsen äiti ja Linnea ikään kuin sivusta seuraa tilannetta lähes kauhuissaan. Koska hän on sinkku, hänelle riittää, kun joskus on joku…
Hän pitää blogia Toosaproosaa, jossa kertoo kaiken. Linnea avautuu ”mistä puhun kun puhun panemisesta”.
Kirja on luokiteltu chick lit -kirjallisuudeksi, joka ei ihan ole minun juttuni ja jos tarkkoja ollaan, niin en isommin viehäty muutenkaan tämän oloisista kirjoista. Miksi sitten tästä, niin se tyyli! Munametsän huumori on niin vertaansa vailla, että nauroin moneen kertaan niille hersyvän oivaltaville kielikuville, tilanteille, jotka vaan oli kuvattu niin kieli poskessa, että itsekin näki ne.
Vaikka kirjassa kerrotaan tilanteita aika pikkutarkasti, se ei suinkaan ole rivoa vaan hauskaa. Ihan vaikka yhden jutun mainitakseni, erittäin hauskaa oli se, kun Linnea sai puhelimeensa kuvan peniksestä. Niin, se mitä sitten tapahtui, sai minut lukemaan kohdan uudelleen ja uudelleen ja aina nauratti yhtä paljon.
Linnean työasiat ovat mennä ihan penkin alle, koska luovuus ei ole parhaimmillaan, eikä häntä oteta vakavasti. Huolimatta siitä, että kirja pääosin naurattaa, niin rivien välissä on erittäin ajankohtaisia aiheita ja jokainen voi niitä sieltä poimia ja ottaa mietintään.
Lämmin suositus kirjasta, kyllä siitä sai hyvää mieltä ja oloa. Nauru pidentää ikää ja lukeminen kannattaa aina. Kun kirjan saa loppuun, tekisi mieli aloittaa alusta, ihan vaan sen takia, ettei joku olisi jäänyt lukematta tai että voisi vielä nauraa jollekin sutkautukselle, kuten: ”Hän tuli kuin lumet katolta”.
