Petri Tamminen on keski-ikäinen maalla asuva perheenisä, joka elättää itsensä vapaana kirjailijana. Hänen uusi kirjansa Muita hyviä ominaisuuksia on kokoelma lyhyitä kirjoituksia tästä aiheesta. Tamminen kertoo ujoudestaan, noloista tilanteista ja mieleenpainuneista hetkistä, jolloin hän on oppinut jotain elämästä. Hän kuljettaa mukanaan kirjallisuusseminaareissa ympäri Eurooppaa, urheilutapahtumissa, toimittajien matkassa ja toisaalta vain omissa arkisissa ajatuksissa ja askareissa. Kirjalliset esikuvat ja kumppanit, kuten Veijo Meri, Risto Rasa ja Miika Nousiainen, pääsevät myös mukaan.
Mieleenpainuvimmaksi yksityiskohdaksi Tammisen kirjassa nousee tarina isästä kioskilla veikkauksia jättämässä, vaikka kioskia samaan aikaan ryöstettiin. Nauroin sille kerrostalon pihalla yksin ääneen pitkään. Sitten mietin, huomasiko joku, kuuliko joku. Olisiko se ollut outoa, olisiko se ollut noloa? Vaikkei sillä sinänsä väliä ollutkaan. Tässä huomaan heti itsessäni piirteen, josta Tamminen kirjoittaa. Tunteiden näyttäminen koetaan helposti ainakin ”epämiehekkääksi”, vaikka se ei sitä olisikaan. Petri Tammisen elämänmakuisesta tekstistä on helppo löytää itsensä, tai ainakin joku tuttu tai tutuntuttu.
Tamminen pääsee tai oikeammin päästää lukijansa lähelle oman minuutensa määrittäviä seikkoja, tärkeimpiä luonteenpiirteitään ja merkittäviä hetkiä elämässään. Tuloksena on kiinnostava ja tarkkanäköinen analyysi suomalaisen mieskirjailijan minäkuvasta. Tottahan toki Tamminen tekee välillä rankkojakin yleistyksiä esimerkkiensä tulkinnoissa, mutta ainakin minulle tämä käy hyvin: kirjailijasta tuntuu tältä, tämä määrittää häntä ja hänen katsomustaan! Jos joku muu on eri mieltä, kirjoittakoon vastineen. Ajatukset heräävät. Petri Tammista on helppo vinkata muillekin!