Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anneli Poukka on minulle uusi tuttavuus kotimaisessa dekkarikentässä, vaikka Muisto ei kuole koskaan onkin jo hänen kolmas romaaninsa ylikonstaapeli Hannulan tutkimuksista.
Leponiemen mökkikylään saapuu syksyisenä viikonloppuna joukko perheitä, joita näennäisestä erilaisuudesta huolimatta yhdistää jopa mökkikylän talonmiespariskunnan kanssa yksi asia, rahanpuute. On työttömyyttä tai pienipalkkaisia töitä, on irtisanomisia ja pieleenmenneitä bisneksiä. Mukana on kuitenkin yksi, jolta ei pikkurahaa tunnu puuttuvan, eli dekkarikirjailijaksi mielivä Marko Autio. Hänellä on suuria suunnitelmia kirjailijanuran varalle, tosin riviäkään ei ole vielä syntynyt. Marko tuntuu tietävän kaikista vieraista jotain, ja kun illanvietto etenee ja juomia kuluu, alkavat mökkiläiset itsekin muistaa yhtä ja toista kahdenkymmenen vuoden takaa. Seuraavana aamuna yksi porukan jäsen löydetään murhattuna, ja omien raskaiden muistojensa riivaama ylikonstaapeli Hannula saapuu tutkimaan asiaa.
Kun tartuin tähän romaaniin, en osannut odottaa oikeastaan mitään, mutta niinpä kävi, että tarina alkoi viedä mukanaan ja saikin minut lukemaan kirjan innostuneena loppuun. Muisto ei kuole koskaan on letkeästi etenevä ja karikot taitavasti välttävä dekkari ja mielestäni ihan parhaita kotimaisia jännitysromaaneja, joita olen vähään aikaan lukenut. Loppuratkaisukin tuli ainakin minun kokeneelle dekkarivaistolleni yllätyksenä, juuri sellaisena yllätyksenä, jonka jälkeen toteaa, että olisihan se pitänyt arvata!
Hannulan tuskainen henkilöhahmo oli erityisen hyvin piirretty ja hänen surunsa kaikkinielevyys uskottavaa, joten hänen vaiheitaan olisi mielenkiintoista seurata tulevaisuudessakin.
