Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuvittele, että linnut katoaisivat.
Linnut katoavat yhtenä päivänä, ja paitsi linnut, myös kaikki muistot niistä katoavat. Aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollut edes olemassa. Ne pyyhkiytyvät pois, ja kaikki niihin viittaava hävitetään. Salainen poliisi pitä huolen, että kukaan ei muista enää koskaan lintuja. Linnut unohdetaan järjestelmällisesti. Niitä ei ole.
Yoko Ogawan Muistipoliisi on eristäytyneelle saarelle sijoittuva dystopinen tarina muistin ja muistojen kontrolloinnista. Asioita häviää ja niitä hävitetään. Linnut, hedelmät, veneet, kalenterit ja niin edelleen. Taiteet, mitä vielä? Tarinan keskiössä on naiskirjailija, joka ryhtyy piilottelemaan kustannustoimittajaansa taloonsa rakentamassaan salahuoneessa. Kustannustoimittaja on salaisen poliisin etsintälistalla, koska hän ei pysty unohtamaan mitään. Mutta mitä hänkään voi nyt tehdä, kun hänet eristetään muutaman neliön ikkunattomaan kopperoon?
Muistipoliisin maailma on ihmeen rauhallinen. Kirjan hahmot suurimmalta osin tuntuvat alistuvan kohtaloonsa, mitään todellista vastavoimaa salaiselle poliisille ei näytä rakentuvan. Tunnelma on korostetun rauhallinen. Aivan kuin sillä, että kaikki katoaa, ei lopulta olisi väliä. Eihän tässä mitään, kyllä aina pärjätään, kyllä aina jotain keksitään. Ogawan teos voi olla allegoria muistisairauden kehittymiselle, minuuden vähittäiselle pienenemiselle ja hiipumiselle lopulliseen unohdukseen.
Aiemmin Yoko Ogawalta lukemani Professori ja taloudenhoitaja tutki muistia ja muistamista hieman toisesta näkökulmasta – ja on minun mielestäni näistä kahdesta kirjasta ilman muuta parempi. Mutta hyvä romaani Muistipoliisikin on. Kannattaa tutustua.
