1970-luvun lopulla Erlendur on vastikään siirtynyt rikospoliisiin järjestyspoliisin puolelta esimiehensä Marionin kannustamana. He joutuvat selvittelemään juttua, jossa pahasti murskaantunut ruumis löytyy lämpövoimalan lauhdevesilammesta (paikalta, jossa nykyään toimii yksi Islannin tärkeimmistä turistikohteista, Blue Lagoon -kylpylä). Juttu paljastuu pian murhaksi, ja jäljet johtavat Keflavikin lentokentän yhteydessä toimivaan amerikkalaisten sotilastukikohtaan. Yhteistyö amerikkalaisten viranomaisten kanssa osoittautuu kuitenkin melko vaikeaksi. Onko sotilailla jotain muutakin salattavaa kuin mahdollinen yhteys murhaan?
Mutta murhatutkinta ei täytä synkkämielisen Erlendurin sydäntä kokonaan: hän yrittää saada selville, mitä tapahtui yli 25 vuotta aiemmin jäljettömiin kadonneelle 18-vuotiaalle tytölle. Aikaa on kulunut paljon ja asianosaiset eivät kaikki ole enää edes elossa. Silti joitakin totuuden murusia lienee vielä tavoitettavissa. Erlendurilla on ollut lapsuudestaan alkaen lähes pakkomielteinen tarve tutkia katoamisia Islannin karuissa oloissa
Arnaldur Indriðasonin Muistin piinaamat on suositun rikoskirjailijan jo 13. suomennettu teos. Mukavia koukkuja sisältävän dekkarijuonen lisäksi Muistin piinaamat antaa kiinnostavaa ajankuvaa sekä 1970-luvun että 1950-luvun oloista Islannissa ja erityisesti islantilaisten ristiriitaisesta suhteesta amerikkalaisiin miehitysjoukkoihin. Toisaalta tukikohta kohentaa köyhän ja pienen maan elintasoa, mutta toisaalta vieraan maan asevoimat omalla maaperällä on poliittisesti arka kysymys.
Jos Arnaldurin kirjoja on aiemmin ahminut, voi Muistin piinaamiin tarttua sen enemmän miettimättä. Mutta vaikka Arnaldur olisi kokonaan tuntematon, voi tästä kirjasta ihan hyvin aloitella tutustumisensa tähän Islannin tämän hetken tunnetuimpaan kirjailijaan. Kovinkaan laajasti ei aiempia kirjasarjan kirjoja tässä kommentoida. Joka tapauksessa minulta lähtee nyt taas yksi suositus tarttua Arnaldur Indriðasonin kirjoihin.