Tämä kirja ei ole varsinainen elämäkerta. Muistelmia vuosien varsilta, pieniä tuokiokuvia. Niin kivasti kirjoitettu, että lukija kykenee oitis kuvittamaan lukemansa. Kun tätä lukee, nousee heti kuva silmien eteen siitä tapahtuneesta.
Huumori sävyttää useita kohtia, niin että tekee mieli palata niihin aina uudestaan. Petri Tammisen lyhytproosa onkin sellaista, että sitä voi lukea monta kertaa, aivan kuin runoja. Niin lyyristä on se kieli ja niin ihanan rikasta.