Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hannu Mäkelän (s. 1943) luontoiselle ikiliikkujalle ja menijälle ei välttämättä vapaa kirjailijaelämä ole terveellistä. Sitä tässä nyt kuitenkin eletään kahdenkymmenen vuoden Otavan työrupeaman jälkeen.
Eikä olekaan. Mutta kirjallisesti tuottavaa vapauden aika kyllä on. Oma elämä, Leinon elämä, L. O. Onervan, Kiven, Casanovan, Uspenskin ja monen muun elämä läpivalaistaan monin kirjoin, ja tulossa on vielä ainakin muuan ranskatar: Jeanne d´Arc.
Käsittämätön tuotteliasuus leimaa Mäkelän tuotantoa, ja tietty intiimiys. Intiimiyden puutos häiritsee Hannua itseään tämän viisiosaisen Muistan-sarjan viimeisessä osassa: mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä vähemmän voi ihmisistä kirjoittaa, koska he ovat vielä elossa. Ja näin ollen itsestäänkään ei voi kaikkea ulos puristaa, koska silloin joutuisi samalla loukkaamaan toisia.
Toisella tunnustuksellisen kirjallisuuden suurella suomalaisella nimellä, no sillä Päätalolla, ei juuri moisia probleemia ollut: jokainen napinaukaisukin tuli tarkoin kerrottua. Päätalo ratkaisi nimiongelman niin että nuoruuden tapahtumissa kyläläiset ilmestyivät omilla nimillään Iijoki-sarjaan, mutta sotaväestä alkaen aidoista ihmisistä kirjailija käytti tekaistuja nimiä. Siihen Mäkelä ei suostu, vaan rajaa heidät kokonaan kirjojen ulkopuolelle, mikä tietenkin laihentaa lopputulosta. Eikä Mäkelä näytä muutenkaan arvostavan tuota jokaisen havunneulasen kuvaaja-Kallea.
Viina vie miestä, ja naiset, pitkin maita ja mantuja. Mies on aina liikkeessä. Jos ei muuten niin tenniksen peluuta opettelemassa, ennen kuin terveys pettää: fyysisesti lonkka, horjuva psyyke taas hävittää elämänhalun.
Tulee STOP. Muutos.
Itsemurhayrityksen jälkeen viisikymppisenä viina jää kokonaan, edessä on ajokortin ja auton hankinta, jotta asuminen maalla omassa mökissä Sitarlassa onnistuisi. Avioliitot saavat kuihtua näkymättömiin – niin, ennen kuin vierelle ilmestyy venäläinen Sveta; vaan sen tarinan surullinen loppu on jo toisen stoorin väärti, tähän sarjaan kuulumaton.
”Elä kirjailijan elämä, muuten ei sinusta tule kirjailijaa”, vanha fraasi toteutuu Mäkelässä vähintään spriin prosentein. Ja lukija kiittää. On mitä lukea, paitsi tapahtumista myös kirjailijan pään sisäisistä metafyysisistä aatoksista ja aatelmista.
Ja kumma kyllä yli kahdensadan kirjan mieheltä jää odottamaan lisää-lisää -mielin lisää! Odotellessa voi lukea reaaliaikaista kirjailijan Mutinaa-blogia täältä. Taiteen akateemikolla on sana hallussa, elämäkin alkaa olla.