Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailijan Muistan-elämäkertasarjan kolmas osa alkaa matkatunnelmista. Valkolakki on saatu ja kesäksi pitäisi lähteä maalle. Se ei nuorta, elämää, naisia ja kokemuksia janoavaa mieltä lannista ja matka suuntautuu tietysti Pariisiin. Rahaa on vähän, Pariisi tarjoaa kauniita ja unohtumattomia hetkiä, vaikka tyttöjen kanssa ei pidemmälle pääsekään. Silti, sinne hänen on palattava. Se on selvää.
Suomessa odottaa ahdas koti äidin luona sekä kahden vuoden opiskelu opettajakorkeassa. Näin hän saa ainakin kunniallisen ammatin elättääkseen itsensä. Opiskelu on kuitenkin kovin koulumaista ja tämä käy hermoille. Sen sijaan tytöt, nuoret naiset, täyttävät ajatukset. Lisäksi hän maalaa ja kirjoittaa, tosin ilman kummempaa menestystä. Kun hän valmistuu opettajaksi, eivät ensimmäisenä mielessä ehkä ole työt – kuitenkaan. Vuorossa on jälleen Pariisi, hieman varmemmin ottein ja eri seurassa. Hurja, kaunis, hullu kaupunki.
Elämä Helsingissä jatkuu ja tytönkin hän jo rengastaa, ensimmäistä kertaa. Kihloissa, salaperäisen, oudon Helin kanssa. Jossain vaiheessa hän ehtii jo tapaamaan Tuomas Anhavaa ja tästä alkaa suhde, joka lyö leimansa miehen loppuelämään. Vuorossa on kuitenkin varsin epäonninen armeija-aika, josta suuri osa hoituu tyylikkäästi Tilkassa hyvässä hoidossa. Mieliala on outo, ehkä lääkityksestä johtuen. Nuori mies saa aikaiseksi kirjan, joka otetaan myös julkaistavaksi. Kihlaus päättyy, epäonninen jo alkaessaan. Mutta mitä siitä, tiedossa on työtä opettajana…
Lopulta häneltä ilmestyy samaan aikaan kaksi kirjaa. Uskomatonta. Koulutyö ei vastaa toiveita ja Espanja kutsuu. Siellä voisi kirjoittaa. Ei sekään onnnistu, jokin pistää vastaan. Kotona kuitenkin asiat menevät nopeasti outoja latuja: hän tykästyy tyttöön, jonka kanssa avioliitto on suorastaan pakko – lapsi ilmoittaa jo tulostaan. Elämä tarjoaa outoja onnenpotkujakin, koska asunto, uusi työpaikka iltalukiossa ja perhe-elämä lankeavat eteen. Kuin sattumalta hän tulee tavanneeksi paljon aikansa kulttuurivaikuttajia ja äkkiä hän on tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jo kustannustoimittajan työtä Otavassa. Voiko muutamaan vuoteen mahtua näin paljon elämää?
Mäkelä kertoo 1960-luvun Suomen ilmapiiristä, tavoista ja ilmiöistä uskollisen suoraan. Hän tulee kuitenkin tutustuneeksi useampaankin vaikuttajaan ja kulttuuripersoonaan kuin huomaamatta. Matkat ulkomaille eivät aina tuo onnea, mutta Suomesta on päästävä pois ja nähtävä muutakin. Mitä on tulossa, sitä ei vielä voi tietää! Ainoa varma asia on, että tämä mies haluaa kirjoittaa jatkossakin lisää, sen hän jo osaa sanoa tuossakin vaiheessa elämässään.
Suomen kulttuuri-ilmapiiriä, pienten elämysten suuruutta ja boheemiksi yrittäytyvän miehen suoria tunnustuksia omasta elämästä. Outoa, että omaan mieleeni jää koko kirjasta hyvin talvinen tuntu… Toisaalta myös hyvin sinnikäs ja tietoinen miehen vakaumus siitä, että hänestä tulee kirjailija! Tai ei tule, sitähän hän jo on – mutta vielä parempi ja huomattavampi.