Läntisen rannan aikakirjojen kolmatta osaa olenkin jo odotellut. Muistamisen taito ei petä odotuksia. Tarina on itsenäinen, eikä liity juoneltaan edellisiin (Näkemisen lahja ja Sanan mahti) käytännössä ollenkaan. Maailma on kuitenkin sama.
Muistamisen taito on orja Gavirin kyky muistaa asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Kun Gavir ”muistaa”, että Etran kaupunkivaltion kaduilla marssii vihreiden lippujen alla kulkeva vieras armeija, Arcamandin talon orjien sopuisa elämä kokee pahan kolauksen ja lopulta Gavirista tulee maita kiertelevä karkulainen.
Teoksen englanninkielinen nimi Powers on sekä ytimekkäämpi että moniulotteisempi kuin suomennos. Vallasta ja voimista on kyse, monella eri tavalla. Orjuus on kirjassa vahva teema, samoin tasa-arvo ja luottamus, eli Le Guinin perinteisten teemojen ympärillä pyöritään, liikaa osoittelematta ja alleviivaamatta.
Läntisen rannan aikakirjat on ainakin markkinoinnin näkökulmasta nuortenkirjasarja, mutta tämä kolmas osa on huomattavasti vähemmän nuortenkirja kuin aikaisemmat kaksi. Aikuinenkin lukija nauttii tästä lämpimästi kerrotusta, mielenkiintoisesta tarinasta. Muistamisen taito onkin mielestäni selkeästi sarjan paras osa. Se palkittiin vuoden parhaan tieteis- tai fantasiaromaanin Nebula-palkinnolla vuonna 2009.
Kirjan takakansi kannattaa muuten jättää lukematta, mikäli nauttii hiljalleen avautuvista tapahtumista, sen verran laajasti se kirjan juonta tiivistää.