Sarjakuva-antologioita tulee tätä nykyä luettua suhteellisen harvoin, mikä on sääli, sillä on aina mielenkiintoista lukea, miten monella eri tavalla ihmiset onnistuvat tulkitsemaan antologian kokoavaa aihetta. Antologiat ovat myös oivallinen tapa tutustua uusiin sarjakuvantekijöihin ja tulevaisuuden nimiin. Onneksi tähän pieneen puutteeseen tulee Turun Sarjakuvakerhon vuosittainen Saakelikirjat -julkaisu, joka on kerennyt jo kolmanteentoista osaan. Tämän vuoden teemana on mirri, jota antologian 24 tekijää ovat saaneet tulkita miten parhaiten näkevät.
Sarjakuvasta nousee esiin erityisesti neljä tekijää. Timo Niemen Mitä kissat ajattelevat meistä? tarkastelee ihmisluonnon absurdeja puolia kissojen näkökulmasta. Sarjakuva herättää kysymyksen, onkohan isoaivoisuus sittenkään aivan sellainen etu kuin kuvittelemme. Johanna Jasminen Joefeline kertoo puolestaan nuoruuden identiteetin rakentumisesta – tai tässä tapauksessa pikemminkin rakentamisesta – hyvinkin uskottavalla tavalla.
Eeli Laaninen kertoo hienosti piirretyssä sarjakuvassaan Genitaalikirurgian jälkeen asioita, jotka olisi kenties parempi jättää sanomatta ja Milja Hukuri yllättää monitulkintaisella sanattomalla sarjakuvallaan Suru-Miuku. Myös Katariina ja Ilkka Lapin (eli parivaljakko Lappi & Lappi) onnistunut dialogin käyttö sarjakuvassa Minne mirri häipyi hei? herätti erityistä huomiota.
Hyvää työtä kerhon jäseniltä, ja hieno voimanponnistus sarjakuvakerholta, että vuosittaisia sarjakuva-antologioita on onnistuttu julkaisemaan näinkin säännöllisesti. Jäämme siis odottamaan innolla taas ensi vuotta!