Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos ei ole rikosta, on oltava juoni. Mieluiten molemmat. Ei ole merkitystä, mikä rikosjuoni on. Vain sen puuttuminen on ongelma. Juoni ei ole rikos, sen puuttuminen on. Muuten lukija ei tiedä mitä lukee, taluttava käsi puuttuu, lukija ei pääse perille, vaan jää roikkumaan yksin, epätietoisuuteen ja neuvottomuuteen, tyydyttämättömyyden tilaan. Jos se puuttuu, kirjan takakanteen täytyy painaa varoitus: »HUOM! Tässä romaanissa ei ole rikosjuonta.»
Juha Seppälän Mr. Smithissä juonia on monta, mutta ne sekoittuvat omituiseen muotoon. On isoisä Schmidt, jolla on kadonnut tarina, joten täytyy se kirjoittaa uudelleen. Vuosisadan alun Pietarissa ja Viipurissa vakuutusmyyjänä toiminut isoisä elätti (ehkä?) itseään myös mitä moninaisimmilla puoliketkun hommilla, ihmisten ja tavaroiden salakuljetuksella ja muilla hämärillä bisneksillä. Hänen tarinaansa kirjoittava pojanpoika – kutsukaamme häntä Smithiksi – keskittyy muiden ihmisten ongelmien ratkomiseen. Miten, se jää suurimmalta osin vastausta vaille. Lisäksi tutustumme Raneen ja Briscillaan, elämän kolhimaan pariskuntaan, sekä eläköityneeseen päätoimittaja Manniseen ja hänen poikaansa. Jotenkin Seppälä kasaa näistä epäparisista henkilöistä romaanin – tarina olisi kai harhaanjohtava ilmaus.
Kaiken kaikkiaan Seppälä sanoo vähemmän kuin vihjaa. Monet asiat ja motiivit jäävät täysin avoimiksi, kuten oikeastaan esimerkiksi koko toimitusjohtaja Mannisen pojan mukanaolo, mutta samalla Seppälä pakottaa lukijansa ajattelemaan, yhdistelemään itse, rakentamaan kokonaisuutta hänen tarjoamistaan vihjeistä.
En ole aiemmin Juha Seppälää lukenut, vaikka suosituksia ympäriltäni olen kuullut. Nyt tämä vuoden 2012 Finlandia-ehdokas kuitenkin käsiini tarttui, eikä sitä malttanut käsistään laskea. Harvoin olen ollut vielä viimeisillä sivuilla näin yllättynyt ja ymmälläni siitä, mistä oikeastaan on kyse. Mr. Smith on hieno romaani, vinkkinsä arvoinen!
