Reppureissaaja Jari Järvelä lähti ensimmäisen kerran Eurooppaan interrailille 17-vuotiaana, ja sattuma johdatti hänet heti Pamplonan kuuluisaa härkäjuoksua ihmettelemään. Hänelle maailma on siitä alkaen ollut lapsuuden Kouvolaa tai nykyistä kotikaupunkiaan Kotkaa suurempi, ja puolisonsa Kirsin kanssa hän on onnistunut tartuttamaan matkakärpäsen myös poikaansa Havuun. Ennakkoluulottomille omatoimimatkaajille sattuu tien päällä kaikenlaista. Kaksi läheltä piti -tilannetta samalla sateisella suoralla? Kaksi yksityista junamatkaa keskellä ei mitään paahtavan auringonpaisteen alla? Yllättävä puhelinsoitto surffirannalle Biskajanlahdella? Ja vaikka mitä muuta.
Lyhyehköistä reissureportaaseista koostuva hyväntuulinen Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita on ylistyslaulu paitsi Välimeren alueen paikoille ja ihmisille myös ylistys italialaiselle, ranskalaiselle ja espanjalaiselle ruoalle – viinejäkään unohtamatta! Lähes kaikissa tarinoissa ruoka ja juoma ovat tärkeässä roolissa. Intohimoisesti hyvään punaviiniin suhtautuva Järvelä pääsee vierailemaan Champagnen viinikaduilla, useissa kolmen Michelin-tähden ravintoloissa Baskimaalla ja monissa muissa kiinnostavissa gastronomisissa kohteissa.
Mozzarellakuussa parasta on sen mutkattomuus. Jari Järvelä ei ota itseään turhan vakavasti, eivätkä myöskään hänen kirjassa esiintyvät läheisensä. Keskinäisestä luottamuksesta ja rakkaudesta syntyy hersyviä tempauksia, joihin kaukokaipuusta kärsivä lukija haluaa heittäytyä mukaan. Olen ennenkin kehunut Järvelää hyvänä toimintakohtausten rakentajana, eikä hän petä tässä suhteessa tässä lyhyemmässä formaatissakaan. Tapahtuman tulevat Järvelän värittäminä lähelle.
Kymmeniä matkoja Eurooppaan tehneelle Järvelällä on taito löytää omannäköinen tulokulma vaikka kuinkakin arkiseen matkasattumukseen. Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita osuu meikäläisen lukumakuun oikein sopivasti. Suosittelen!