Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Runoilija Tytti Heikkisen tuotantoon tutustuin opintojen ja Varjot astronauteista -teoksen myötä. Se oli sen verran kiinnostava teos, että Heikkisen muuhunkin tuotantoon oli tarpeellista tutustua. Kiinnostavin muista teoksista on ehdottomasti Moulin Extra Beauté, joka toteuttaa runokirjaksi hyvin omaperäistä estetiikkaa.
Isokokoinen, pehmeäkantinen ja kiiltävälle paperille painettu teos henkii naistenlehtien estetiikkaa. Se on muotia, mainoksia, julkkiksia ja glitteriä. Pääkirjoituksessaan Heikkinen esittää lukijan puolesta sen ensimmäisen kysymyksen: miksi tämä on ”runokirja”? ”Ainakin siksi, että tekijä on runoilija”, vastaa Heikkinen, ja jatkaa: ”Osien sijaan runous on tällä kertaa kokonaisuudessa, eräänlaisessa sinfonisessa kokonaiselämyksessä”. Ostan tämän selityksen.
Moulin Extra Beauté sisältää henkilöjuttuja, joiden kohteina ovat julkkispianisti Liberace, näyttelijä Alain Delon ja ensimmäinen supermalli Gia Marie Carangi. Syvällisyyttä tuomassa on keskustelua eläintieteilijä Desmond Morrisin statusesineisiin liittyvien teorioiden kanssa.
Runouttakin käsitellään: naistenlehtimäinen 3 x Tyyli -palsta esittelee näppärästi kolme vaivatonta ja nopeaa tapaa valmistaa runo. ”Kätevää: Jos olet miesrunoilija, voit sanoa mitä tahansa, kunhan sisällytät runoosi rock-sitaatin.” Vastineeksi Heikkinen esittelee kolme erilaista kritiikkiä, joihin on sämplätty runokritiikin puisevimpia kliseitä.
Kiehtovaa on myös kirjasta poistettu ”Toukokuu, runo keski-ikäisestä miehestä”. Sen tilalla on aukeaman verran Heikkisen ja kirjan kustannustoimittajan, Kristian Blombergin, välistä kirjeenvaihtoa poiston syistä. Onko kyse vain sukupuolesta tai ideologiasta? Ärsyttääkö runon mieskuva Blombergiä?
Moulin Extra Beauté leikittelee estetiikalla, joka on erittäin tunnistettavaa kenelle tahansa, joka on koskaan muotilehteä selaillut. Kyse ei kuitenkaan ole kulutuskritiikistä tai vastamainoksien kaltaisesta toiminnasta. ”Joka tapauksessa kaupallisen kulttuurin yksioikoinen tuomitseminen on onttoa, etenkin korkeakulttuurista käsin, samaa peliä kun pelataan senkin areenoilla. Naistutkimus näkee kaupallisessa kulttuurissa uhreja vaativan demonin, mikä on surkuhupaisaa, etenkin kun esimerkiksi muotimaailma on aina antanut naisille ja seksuaalivähemmistöille toimeentuloa.”
Kiinnostavaa leikkiä Moulin Extra Beauté joka tapauksessa on. Kokeellisen kirjallisuuden ystäville julkaisu tarjoaa monenlaisia langanpäitä nypittäviksi. Tällaista muualta tuttujen muotojen jäljittelyä näkisin mielelläni enemmänkin, jotain hyvin virkistävää tässä on. Mainosten maailma on rikas lähtökohta kirjallisuudelle. Sitä kannattaa hyödyntää.
MAINOS on paikka, jossa myöhemmin
niin jäsentymättömiksi hajonneet tunteesi
hakeutuvat vielä kerran yhteen.
