Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Fabian Risk on ollut virkavapaalla, samoin hänen pomonsa Astrid Tuvesson, mutta Helsingborgissa tapahtuu taas kerran niin kaameita, että heidän on palattava lomalta töihin. Syyrialainen maahanmuuttajapoika murhataan erittäin ikävällä tavalla, ja tästä surmatyöstä lähtee liikkeelle myös muiden rikosten vyöry. Lisäksi Fabian epäilee edelleenkin, että hänen kollegallaan Molanderilla on jotenkin sormet pelissä toisen poliisin, äskettäin kuolleen Hugo Elvinin, itsemurhalta näyttävässä kuolemassa, ja tämän hän haluaa todistaa, mikä osoittautuu erittäin monimutkaiseksi.
Kuten aiemmissakin Ahnhemin kirjoissa, myös tässä riittää tapahtumia ja toisiinsa risteäviä juonikuvioita. Rakennekin tuntuu kovin tutulta noin yleisesti dekkareita ajatellen, kun alussa on pakollinen prologi, jossa kerrotaan vuosia sitten tapahtuneista asioista, ja toisaalta rikollinenkin saa oman äänensä esille anonyymisti aina välillä. Lisäksi aiheet ovat aika lailla suosittuja tämän hetken rikoskirjallisuudessa, kun mukana on lasten hyväksikäyttöä sekä rasismia ja uusnatseja; jälkimmäisen kohteeksi joutuu alun pikku Moonifin lisäksi myös juutalaisia sukujuuria omaava poliisi Irene Lilja.
Paljon siis tapahtuu tuttuun Ahnhem-tyyliin. Ehkä vähän liikaakin – aineksia on kuin tuhdissa esikoisromaanissa, jossa kirjailijan on pitänyt saada sanoa kaikki mielessään liikkuva, paitsi että tämä on jo tekijänsä neljäs kirja, joten jotain olisi voinut jättää vähemmällekin. Ja ehkä kirjan rikosten raakuus ja se, että lapsille tehdään väkivaltaa, harmitti vähän, kun tiedän sen monia kammottavan. Mutta jännitystä on koko tiiliskiven mitalta, sitä ei voi kieltää. Ja ehkäpä Fabiankin alkaa vähitellen henkilönä herätä eloon ja saada hieman lihaa luittensa päälle ja muuttua uskottavammaksi hahmoksi. – Ja totta kai meistä on aina mukavaa, kun jotain suomalaista mainitaan, joten pistipä silmään, että eräässä anonyymin pahiksen jaksossa tämä osti Fazerin
ruispuikuloita. Mutta vakavasti puhuen tätä kirjaa olisi voinut jonkin verran karsia toiminnan ja jännityksen juurikaan kärsimättä.
