Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Michael Bar-Zoharin ja Nissim Mishalin teos Mossad : Israelin salaisen palvelun suurimmat operaatiot on syyllinen viime aikojen tavallista lyhyempiin yöuniin: Mossadin eli Israelin salaisen palvelun operaatiot ovat sen verran jännittävää luettavaa, että jokailtainen lukusessioni on harva se ehtoo venähtänyt turhan pitkäksi.
Teos alkaa muutaman 2000-luvulla suoritetun operaation kuvauksella, mutta pääasiassa Mossadin operaatiot on esitetty teoksessa ajallisessa järjestyksessä. Lukijalle kerrotaan esimerkiksi, kuinka viitisentoista vuotta paossa ollut natsirikollinen Adolf Eichmann onnistuttiin nappaamaan Argentiinasta ja salakuljettamaan Israeliin oikeudenkäyntiä varten.
Eichmann-operaatio onkin ehdottomasti kirjan mielenkiintoisimpia, vaikka monet operaatioista ovatkin niin uskomattomia, ettei todeksi tahtoisi uskoa. Natsisankarin värvääminen Mossadin palvelukseen, ortodoksijuutalaisten kidnappaaman Yossele-pojan jäljittäminen ja Mossad-agentin soluttautuminen 1960-luvulla Syyriaan niin onnistuneesti, että tämä pääsi jopa juontamaan omaa radiolähetystään Syyrian silloisen hallituksen pyynnöstä, ovat vain muutamia esimerkkejä operaatioista, jotka voisivat vallan hyvin olla fiktiivisestä jännitysromaanista peräisin.
Israelilaisten Bar-Zoharin ja Mishalin Mossad -kirjan suurin heikkous on mielestäni näkökulman ilmiselvä mustavalkoisuus. Arabit ja etenkin palestiinalaiset kuvataan lähes poikkeuksetta terroristeina, vaikka paikoin sentään kerrotaankin vähän Israelin ikävistäkin toimista. Laajempi ymmärrys palestiinalaisia kohtaan kuitenkin uupuu.
Holokaustin painolasti tulee esille Mossadin agenttien ja ylipäätään lukuisien kirjassa esiintyvien sionistien ajatusmaailmoissa. Aktiiviset ja suorastaan kiihkoisänmaalliset Israelin valtion tukijat kokevat Israelin olevan juutalaisten ainoa toivo ja turva. Monien agenttien kokonaiset suvut olivat kuolleet holokaustissa, minkä vuoksi juutalaisten vainoojien jahtaaminen ei ollut pelkästään periaatekysymys tai työasia, vaan myös henkilökohtainen ja sydäntä lähellä oleva asia.
Mossadin pääjohtajana, ramsadina toiminut Meir Dagan piti työhuoneessaan kuvaa (joka on lukijankin katsottavissa kirjan keskivaiheilla olevasta kuvaliitteestä), jossa rukoussaaliin pukeutunut juutalainen on kahden aseistetun SS-upseerin edessä polvistuneena. Dagan kertoo kirjassa kuvasta: ”Tämä vanha mies on isoisäni. Kun katson kuvaa, tiedän että meidän tulee pysyä vahvoina ja puolustautua, jottei kansanmurha toistu enää koskaan.” Kansanmurhan näkökulmasta onkin ymmärrettävää, että Eichmannin ja Riikan teurastajana tunnetun Herberts Cukursin kiinniottaminen olivat koko Israelin kansalle tärkeitä symbolisia tekoja, jotka kertoivat sen, etteivät he unohda kansansa kohtaamia vääryyksiä.
Siitäkin huolimatta, että juutalaisten historian valossa paikoin sionistien kiihkoa voikin ymmärtää, minua lukijana näkökulman yksipuolisuus jäi kuitenkin vaivaamaan. Kehotankin lukijoita terveeseen kritiikkiin aina kun kirjassa puhutaan terroristeista ja sankareista.
Kokonaisuutena kirja on yksipuolisesta israelilaisnäkökulmasta huolimatta erittäin mielenkiintoista luettavaa, jota voin lämpimästi suositella kaikille Mossadista ja ylipäätään tiedustelutoiminnasta kiinnostuneille. Suomennos on toimiva, kerronta on sujuvaa ja tarpeeksi jouhevaa vailla turhaa jaarittelua niin, ettei mielenkiinto pääse herpaantumaan. Oli kiinnostunut Mossadista tai ei, teos purree myös agenttiseikkailujen ystäviin ja voi olla tervetullutta vaihtelua pääasiassa dekkareita ja jännityskirjoja ahmivallekin. Kirja tarjoaa lisäksi eväitä Lähi-idän kriisin ymmärtämiseen.
Maaritin näkemys:
Mossadin eli Israelin salaisen palvelun toimintaa valottavan teoksen on tehnyt kaksi israelilaista toimittajaa Michael Bar-Zohar ja Nissim Mishal. Kirjan sävyssä on yksipuolisuutta, mutta Mossadin toiminnasta ja erityisesti sen suorittamista salamurhista kerrotaan kaunistelematta. Varsinkin Mossadin toimia Iranin ydinreaktioiden tuhoamiseksi selostetaan suorasukaisemmin kuin koskaan aiemmin. Myös edelleen mystisen Arctic Sea -laivan kaappauksesta esitetään teoria.
Israelin salainen palvelu Mossad perustettiin vuonna 1949 pääministeri David Ben-Gurionin määräyksestä. Mossad on hepreaa ja tarkoittaa laitosta. Tiedustelupalvelun historiaa käsittelevässä kirjassa käydään läpi sen suurimpia ja mielenkiintoisimpia operaatioita. Sivut ovat täynnä värikkäitä persoonia, taitavia vakoojia ja erikoisia sattumia. Suomennos on taitava.
Mossad toimii laaja-alaisesti. Kirjan alkupuolella kerrotaan kuinka Nikita Hruštšov piti aikoinaan salaisen, Neuvostoliittoa mullistaneen puheen, jossa tuomittiin Stalinin teot. Puhe salattiin ja sen sisällöstä huhuttiin lännessä, mutta sen julkitulo tapahtui rakkauden ja kohdalle osuneen tilaisuuden ansiosta. Kirjassa kuvataan myös kuinka Mossadin iskuryhmä sieppasi Adolf Eichmannin Argentiinasta sekä selostetaan tunnereaktioita, joita pahamaineisen lopullisen ratkaisun kehittelijän kiinnisaaminen synnytti.
Ongelmia löytyi myös kotimaasta. Mossadin vaikeimpiin toimiin kuului ääriortodoksien piilottaman pikkupojan etsiminen. Tehtävä alkoi perheriitana, mutta se oli muuttaa israelilaiset kulttuurisotaa käyväksi kansaksi.
Kirjan loppupuolella keskitytään Mossadin tekemiin salamurhiin. Münchenin verilöylystä vastuussa ollut terroristijärjestö Musta syyskuu eliminoidaan, ja tekojen myötä Mossad alkaa muuttua armottomammaksi. Se ei murhaa ainoastaan terroristijohtajia vaan myös Israelille uhaksi koettuja tiedemiehiä Lähi-idässä. Häikäilemättömyys kostautuu välillä, ja operaatiot menevät pieleen ylimielisyyden tai varomattomuuden vuoksi. Myös uusi tekniikka valvontakameroineen tuottaa huolta ja epätoivottua julkisuutta.
Mossadin historiikki on kirjoitettu järkevästi. Salaisen palvelun rakenteisiin tai virastobyrokratiaan ei käytetä sivuja, vaan kirjassa keskitytään operaatioihin ja niiden taustoihin. Lähestymistapa ei ole mitenkään kriittinen, ja toisinaan lukijaa saattaa närästää kirjoittajien subjektiivinen näkökulma ja pönkitetty, siloteltu tarinankerronta. Mossadin tekemiä virheitä, esimerkiksi operaatioissa kuolleita siviiliuhreja, vähätellään tai niitä käsitellään vain osana Mossadin toimintatapaa. Jasser Arafat on arkkikonna, ja palestiinalaisista käytetään herkästi nimitystä terroristi.
Kirjan yksipuolisuudesta huolimatta Mossad paljastaa Israelin salaisen palvelun säälimättömän, tarkoitus pyhittää keinot -periaatteen. Tiedustelun maailma on julma.
