Leppoisaa ja lämminhenkistä elämää Saarenmaalla on taas luvassa, kun Paula Havasteen Vilja ja Villem -sarja on päässyt kolmanteen osaansa. Ihan silkkaa hyvää mieltä ei tarjoilla, Viljalla on edelleen salaisuutensa joiden paljastuminen olisi vaarallista ja Neuvosto-Virossa mielipide ei ole vapaa ja tarkkailijoita ja pahanpuhujia on joka puolella.
Majatalon arki sujuu hyvin ja pitää Viljan kiireisenä – ja kiukkuisena Villemille, joka ei tunnu näkevän vaimonsa tekemää työmäärää. Samalla Viljan on hyväksyttävä Villemin kirjoittelu, koska se juuri on tuonut Viljalle vapauden pyörittää majataloa oman mielensä mukaan. Anna-täti tuo Viljan ja Villemin luokse Tallinnasta nuoren Aiven. Aive on pahoinpidelty ja raiskattu ja hän on raskaana. Saarenmaan rauhaa tarvitaan siis toipumiseen. Aive pelkää miehiä, ymmärrettävistä syistä, mutta talon askareet ovat parasta lääkettä. Kirja huipentuu kesään, jolloin majataloon saapuu suuri filmiryhmä kuvaamaan elokuvaa Saarenmaan kauniissa kesässä.
Morsiusmalja kuvaa maaseutuelämää Saarenmaalla lämmöllä ja rakkaudella. Naisten työt nousevat kirjan keskiöön, miesten niin tärkeät puuhat tapahtuvat jossain kirjan laitamilla. Vilja on päähenkilönä miellyttävä, hänelle on helppo toivoa hyvää. Neuvosto-Virossa aina taustalla häilyvä vaarallisuus tuo kirjaan sopivasti jännitettä, jos ei varsinaista vaaran tuntua sittenkään. Kirjassa puhutaan myös Siperiaan karkotetuista ja näytetään konkreettisesti, ettei neuvosto-onnela ole sitä kaikille samalla mitalla, jos joillakuilla hyvin meneekin.
Sarja on ollut oivallista viihdettä tähän asti. Seuraava osa on tulossa ensi keväänä, sekin pääsee varmasti lukulistalle.