Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jojo Moyesin uusin kirja Morsianten laiva vei minut syville vesille – kirjaimellisesti ja miksei kuvaannollisestikin. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kuninkaallinen laivasto järjesti yhteiskuljetuksia Australian sotamorsiamille, jotka olivat sodan aikana avioituneet brittisotilaiden kanssa. Moyesin isoäiti Betty McKee oli yksi heistä.
Tarinan päähenkilöt ovat neljä nuorta naista, Frances, Avice, Margaret ja Jean. He onnistuvat saamaan paikat pitkälle merimatkalle heinäkuussa 1946 ja jakavat ahtaan hytin lähes kuuden viikon ajan tässä eriskummallisessa kelluvan maailman labyrintissa. Tiedossa on kaikkea muuta kuin huvimatka, kulkuvälineenä parhaat päivänsä jo taakseen jättänyt lentotukialus. Laivan kapteeni on ankarana: järjestyksen ja siveellisyyden on säilyttävä aluksella, jotta yli kuudensadan naisen ja suuren, kovia kokeneen miehistön, yhteismatka saadaan kunnialla päätökseen. Aiheellinen muttei ehkä kovin realistinen saarna, kun laiva on lastattu nuorilla miehillä ja naisilla! Mahdollisuuksien mukaan naisille on kuitenkin järjestetty myös ohjelmaa aina luennoista ja kauneuskilpailuista lähtien, jotta puolentoista kuukauden aika laivalla kuluisi kohtuullisesti.
Nuoret naiset ottavat valtavan riskin matkaan lähtiessään. Kaikki tuttu jää taakse eivätkä he välttämättä tapaa perhettään enää koskaan. Koko tulevaisuus on sen varassa, että hyvinkin lyhyen yhdessäolon perusteella vannottuihin valoihin voi luottaa ja aviomies on vastassa Englannin satamassa. Osa naisista saakin laivalle sähkeen tai kirjeen, ettei ole tervetullut – palaa takaisin kotiin. Järjestyssääntöjen rikkomus aluksella voi merkitä karkotusta kesken matkan siinä missä häpeälliset paljastukset aiemmasta elämästäkin. Kova koti-ikävä voi saada katumapäälle. Tarinan henkilöhahmot joutuvat kukin tahollaan myös käymään omat taistelunsa eikä menetyksen kyyneliltä voi välttyä.
Moyesin romaanissa on vahvasti historian tositapahtumat läsnä ja jokaisen luvun alkuun onkin poimittu lehtileikemerkintöjä tuolta aikakaudelta. Tätä taustaa vasten myös fiktiiviset henkilöhahmot tuntuvat hyvin todentuntuisilta ja avasivat jälleen uutta näkökulmaa toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Toki mukaan mahtui Moyesin tuttuun tyyliin myös ripaus romantiikkaa eikä viihteellisyydestäkään ole tingitty. Intensiivinen lukukokemus!
