Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuinka näin äkäinen voi olla niin ihastuttava?!
Keväällä ihastuin suunnattomasti Ryan T. Higginsin luomaan pieneen Tyrannosaurus rexiin, Eppuun, joka vahingossa söi kaikki eskarikaverinsa ja sitä myöten, ennen kuin onnistui parantamaan tapansa, koki jonkin verran hankalaksi löytää uusia ystäviä. Nyt lukulampun alle päätyi Mörri, samaisen tekijän karhuhahmo, oikea mörökölli, joka elelee metsässä ypöyksin.
Niin. Yksinomaan henkilökohtaiseen seuraansa tottunut Mörri EI pidä auringonpaisteesta, EI sateesta, EIKÄ söpöistä pikkueläimistä. Vaan kuinkas sitten käykään, kun Mörri kohta on neljän suloisen hanhipalleron emo, erottamaton osa harmillisten ”poikastensa” ärsyttävää elämää…
Tykkäsin Mörri hanhiemona -teoksesta aivan erityisen paljon. Siinä puhuttelivat niin suloinen kuvitus kuin hauska tarinakin, erityisesti tarkentavat yksityiskohdat, kuten Mörri etsimässä netistä reseptejä hienoille munaruoilleen tai tukemassa luomutuotantoa sekä paikallisia tuottajia. On aina palkitsevaa löytää lastenkirja, joka onnistuu puhuttelemaan aikuista niin ikään.
Tällä kertaa taisi kuitenkin käydä niin, että itse innostuin kirjasta pientä kuulijakuntaani enemmän. Sekä neljä- että kaksivuotiaat koekaniinit kuuntelivat tarinan kyllä alusta loppuun, ja toivoivat luettavan uudestaankin, mutta valtavaa hurmiota se ei tuntunut herättävän. Kaksivuotias eläinystävä tosin ihasteli sen kuvia, mutta itse satu taisi jäädä vielä neljävuotiaaltakin kokonaismerkitykseltään ymmärtämättä. Hanhien leimaantuminen karhuherraan, joka kuitenkin on koko tarinan ydin, lienee paremmin haltuunotettavissa, kunhan ikää tulee muutama vuosi lisää.
Joka tapauksessa suosittelen, aivan ehdottomasti! Ja toiveikkaana jään odottelemaan, että hurmaavaa Mörri-sarjaa suomennetaan pian lisää. Ryan T. Higginsin teokset saavat kunnian jäädä melko lailla kutistuneeseen kirjakokoelmaamme pysyvästi.
