Mörkyli, tuo englantilaisen Julia Donaldsonin lahja omituisten otusten maailmaan, on niittänyt mainetta ja palkintoja jo vuodesta 1999. Tuolloin julkaistiin ensipainos kirjasta nimeltä Mörkyli.
Teoksen päähenkilöhahmo ei kuitenkaan ole Mörkyli itse vaan kekseliäs Hiiri, joka suojellakseen itseään kotimetsänsä pedoilta sepittää tarinan hirviömäisestä otuksesta, eräänlaisesta karhun ja puhvelin risteytyksestä. Vuorollaan sekä kettu, pöllö että käärme säikähtävät tuota hirviötä, jonka inhottavaa anatomiaa Hiiri heille kuvailee. Sattuvatpa Mörkylin herkkuruoat olemaan vielä kettupaisti, pöllöjätski ja käärmepata. Ja Hiiri sen kun nauraa partaansa – kunnes vastaan astelee kukapas muukaan kuin Mörkyli, kaikessa kauheudessaan. Nyt onkin Hiiri itse pulassa, kun mielikuvitus muuttuu todeksi. Kuinkas sitten käykään, tuleeko Hiirestä välipalaa..?
Tarinan loppuratkaisun kukin lukekoon itse joko perinteisenä kuvakirjana tai sitten tällaisena uudempana versiona, jossa sitä on elävöitetty kymmenellä ääniefektillä. Äänikirjan lopussa voi vielä kisailla siitä, kuka tunnistaa kirjan ääniä parhaiten tai kokeilla, kuinka itseltä onnistuu erilaisten eläinten äänten matkiminen.
Vaikka omaa sydäntäni lähempänä onkin perinteinen versio, on tämäkin ihan kelpo tapa esitellä Mörkyli pienille lukijoille. Lapset tykkäävät varmasti.
Sangen miellyttävällä tavalla kuvitettu lastenkirja, jossa edes yleensä itseäni arveluttava tekstin riimittely ei häiritse. Suositan!