Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Moottoripyörällä Intiaan, Pakistaniin – lähtisitkö? Mittauta ensin seikkailukestävyytesi, sillä tarjolla on paitsi huikeita elämyksiä myös vuorenkorkuisia haasteita. Entäpä matkakumppani; kuka on valmis kääntämään jokaisen kiven yhteisen unelman toteuttamiseksi ja pysyy vierelläsi niin myötä- kuin vastamäessäkin? Oululainen Rami Syed kypsytteli suunnitelmaa usean vuoden ajan ja sai juoneen mukaan myös naisystävänsä Minnan. He lähtivät yhdessä matkaan syksyllä 2012.
Aikaa reissun päällä vierähti yli kahdeksan kuukautta. Seikkailukaksikon matka, lähes 30 000 kilometriä, taittui 660-kuutioisella Yamaha Ténéréllä. Karttakuva kirjan sisäkannella havainnollistaa hyvin reitin ulottuvuutta Euroopasta kauas Aasiaan ja Venäjälle. Pakistanissa Rami Syed pääsi tapaamaan myös sukulaisiaan, sillä hänen isänsä on pakistanilainen.
Ei kahta samanlaista päivää, kun jokainen auringonnousu sysää Ramin ja Minnan uuteen seikkailuun. Jo liikenne sinänsä on riskien ja elämysten sekamelskaa, mutkaisilta vuoristoteiltä autiomaan pitkiin suoriin ja vanhan Delhin ruuhkaan. Tungoksessa väistellään paitsi ihmisiä ja moottorikulkuisia välineitä myös vesipuhveleita ja pyhiä lehmiä. Haastavaa on myös ajaa pyörä lankkua pitkin pieneen veneeseen, kun romahtaneen vuorenrinteen takia on ylitettävä Attabadjärvi. Yöksi on löydettävä katto pään päälle. Vaihtelu virkistää eritasoisista hotelleista kahden euron vinttihuoneeseen ja soffasurffauksiin. Pyörärikon ajaksi kotimajoitus järjestyy korjaamon toimesta ja suku suorastaan kilpailee turkkilaisessa vieraanvaraisuudessaan. Kun uusia osia uumeniinsa saanut pyörä pärähtää käyntiin, ylistetään Allahia. Syötävä on joka päivä ja se tuo omat yllätyksensä amebojen ja bakteerien muodossa – tai no, kukapa edes uskoisi välttyvänsä vatsataudeilta moisella reissulla.
Ajoittain Minna ja Rami kulkevat poliisisaattueen turvin, ajoittain muiden reissaajien kanssa. Motoristeilla on omat verkostonsa ja tien päälläkin tuttavuuksia solmitaan varsin spontaanisti. Levottomuuksien, mellakoiden ja erilaisten rajakahakoiden keskelläkin on hyvä huomata, että ihmisiin voi edelleen luottaa. Ehkä sitäkin suurempaa on huomata, että oma matkakumppani jaksaa vierellä kaikki stressin paikat. Vaikka suukopua herää ja kiukku leimahtaa, saman pyörän päällä pysytään.
Vaikken kuulekaan silkkitien kutsua, kyllä kirja saa miettimään, mitä omat haaveeni ovat ja mihin aikani käytän. Rami Syedin kirja ei ole elämäntapaopas ja silti alusta loppuun myös sitä, yllytystä tehdä elämästään oma ja lähteä toteuttamaan unelmiaan. Mukaansa tempaavaa tekstiä ja kirjan kuvat kertovat vielä sen kymmenentuhatta sanaa lisää. Lukuelämys!
