Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rikoskomisario Juha Muhonen tavataan jo seitsemännessä kirjassa. Hän on kuin turvallinen vanha tuttu, jolle maistuu pulla ja muukin hyvä ruoka, jota Ellen-vaimo tuntuu edelleen kiltisti keittelevän, olkoonkin että Ellenin omakin työ koulukuraattorina osoittautuu jonkin verran merkitseväksi tämänkertaisen rikoksen selvittelyssä. Teri-laivakoirakin hyppelee mukana, niin että sen voi melkein silmissään nähdä.
Tällä kertaa moottoritien reunasta löytyy nuori mies surmattuna; häneltä on yritetty kätkeä henkilöllisyys suuren maailman rikosten tapaan, mutta lähelle jätetty auto paljastaa sen kuitenkin melko pian. Kun tälle Jani Mäelle aletaan etsiä läheisiä, joille ilmoittaa kuolemasta ja joita jututtaa rikoksen takia, ei heitä niin vain löydykään. Isä ja veli asuvat kaukana eivätkä ole pitäneet juurikaan yhteyttä, ja se kaikkein lähin eli tyttöystävä onkin kateissa, hyvä kun hänen nimensä edes lopulta selviää.
Kellään ei tunnu olevan oikein motiivia tähän surmatekoon, tyttöystävä Pinjalla ehkä, mutta kun häntäkään ei löydetä. Rikos selviää lopulta ihan perinteisesti sitkeän poliisintyön, hyvän onnen ja tietenkin poliisin uskollisen ystävän eli eläkeläinen Hilkka Alituvan myötä; Hilkkahan on entinen historianopettaja, joka pitää turisteille Porvoon-kierroksia ja osaa sitä myöten kertoa poliiseillekin yhtä ja toista tärkeää kaupungin historiasta.
Usein kysytään sellaisia dekkareita, joissa ei raaka väkivalta ole pääosassa, ja Jaana Lehtiön kirjat ovat juuri sellaisia; ne keskittyvät rikostutkinnan kiemuroihin, henkilöhahmojen elämään ja paikallisvärin luomiseen. Suotta ei Lehtiökään käväise romaanissaan Facebookin dekkariryhmässä ja itseironisesti löydä kiinnostavia suomidekkareita L-kirjaimen kohdalta. Mikä ettei Kirjavinkeistäkin sellaisia löytyisi.
