Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Galina varttuu neuvostolapsena, rakastavien ja työtätekevien vanhempien ainoana lapsena, keskellä kaunista Leningradia. Kaupunkia, jota hän aina myöhemminkin tulee pitämään rakkauden symbolina. Perhe elää omillaan, ilman sukulaisten tukea ja melko askeettisesti. Galja on erittäin ylpeä isästään, aina siihen asti, kunnes aikuisena saa kuulla katkeran totuuden.
Galjasta itsestään tulee irrallinen, hieman antisosiaalinen miehensä vieressä seisoja. Hän avioituu diplomaatin kanssa, joka ei oikeastaan koskaan saa pestiä oikeaan maahan, eikä pysty tekemään kunnon uraa. Hän on siihen liian kiltti, täsmällinen ja auttavainen, hänellä ei ilmeisesti ole tarpeeksi teräviä kyynärpäitä eikä tarpeeksi hyviä suhteita – niin, milloin mihinkin valtaapitävään tahoon. Galjan tehtäväksi jää hoitaa lapsia kotona, asemapaikasta riippumatta, kunnes heidät lopulta sijoitetaan Turkuun. Tällöin lapset ovat jo lähes omillaan; poika aloittelee opintojaan Japanissa, tytär on vielä kotona. Kotityöt eivät riitä ja aikaa jää paljon myös ajattelemiseen.
Galja muistelee nuoruutensa suurta rakkautta, jonka hän on viime aikoina tavannut. Häikäisevä ja rakastettava Roman, ensirakkaus, joka suoraan sanoen ajattelee vain itseään. Myös mennessään avioon ja pyytäessään Galjan vieraaksi. Diplomaattielämässä on ollut tavallaan helppoa, koska kaikki hänen tapaamansa henkilöt ovat itse olleet myös matkalla johonkin tai jostakin pois. Galina itse kokee olevansa irrallinen ja yksinäinen muiden seurassa.
Lopulta hän tuntee ehkä ainoiksi onnen hetkikseen lapsuutensa Neuvostomaan, Leningradin tuoksut ja huumaavan kaupungin. Toista sellaista aikaa ei tule, ei sellaista rakkautta eikä elämää. Hänelle uusi Venäjä on vieläkin vaikea ja kapitalismi vierasta, kuten muuten monelle vanhuksellekin. Ristiriidat kruunaa sekä Romanin suunnitelmallinen avioliitto että tapaaminen erään vanhan naisen kanssa vanhempien haudalla – hän saa lopultakin kuulla totuuden monesta asiasta. Ehkä se on uuden alkua.
Monta maata sitten on hyvä kuvaus neuvostoperheestä ja ainoasta tyttärestä sekä tämän elämästä diplomaatin rouvana. Koti on ollut palasina maailmalla, elämä pakattuna muuttolaatikkoihin ja ainoat tutut ihmiset ovat olleet oma perhe. Ei ihme, että yksinäisyys ja irrallisuus leimaavat kerrontaa. Samoin tietty pidättyvyys, joka on ollut hyve sekä kotimaassa että diplomaattielämässä. Paljastavasti kerrottu tarina, jossa olisi varmasti ollut vielä aihetta hiukan laajempaankin romaaniin.
Itse pidin tästä melkoisesti ja suosittelen muillekin hieman erilaisten perhe- ja ihmissuhderomaanien ystäville.