Thelonious Monk tuli tunnetuksi yhtenä jazzin bebop-tyylin perustajista ja mestarillisena pianistina ja säveltäjänä. Jazzin paronittarena tunnettu Pannonica de Koenigswarter oli puolestaan Rothschild-suvun musta lammas ja bepop-musiikin suuria mesenaatteja, joka tuki tuttaviaan varsin avokätisesti. Youssef Daoudin erinomainen sarjakuva Monk! kertoo näiden kahden taustoiltaan hyvin erilaisen ihmisen epätodennäköisestä ystävyydestä.
Kertomus etenee päällisin puolin varsin tavanomaista reittiä. Vanhat ystävykset muistelevat nuoruuttaan, vanhoja kohtaamisia ja musiikin merkitystä; mistä kaikki oikein alkoi. Kertomuksen rytmitys eroaa kuitenkin tavanomaisesta, sillä Daoudi on selkeästi inspiroitunut jazz-improvisaatiosta. Sarjakuvassa ei vain kerrota jazzmusiikista, vaan välistä siinä innostutaan soittamaan ja kuvittamaan musiikkia niin vimmatulla intensiteetillä, että Monkin musiikin kuunteleminen sarjakuvaa lukiessa tuntuu lähestulkoon pakolliselta.
Sanoisinkin että Monk! toimii tästä syystä sarjakuvana ennen kaikkea heille, joille Thelonious Monkin musiikki on ennestään tuttua. Daoudi selkeästi olettaa, että lukija on koko ajan kärryillä ja menee mukaan rytmiin. Sarjakuvan tyyli tukee improvisaatiolinjaa, siveltimenvedot ovat toisaalta tarkaa ja harkittua jälkeä, mutta niissä on myös tietty villi ote, joka ei ole aivan hallinnassa. Värimaailma on rajattu vihreään, mustaan ja valkoiseen, sarjakuva on tyylikäs kokonaisuus alusta loppuun.
Monk! on faneille hienosti rakennettu teos, joka esittelee Thelonious Monkin muusikkona mutta toisaalta myös hauraana ihmisenä, jonka bipolaarisuus ei ollut ”aivan” hallinnassa. Pannonica tai lyhyemmin Nica on myös varsin eksentrinen ja mielenkiintoinen tuttavuus, josta olisi hauska lukea enemmänkin. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jazzin ja Thelonious Monkin ystäville.