Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on varsinainen aarre, sillä siinä on niin paljon monille niin tuttuja juttuja. On vaikea kuvitella, että joku ei tietäisi kuka on Jake Nyman tai ettei olisi koskaan kuullut hänen ääntänsä.
Nyman aloitti toimittajanuransa 1972, joten kerrottavaa on yllin kyllin. Kirja etenee kronologisesti ja Nymanin tyyli on avoin ja rehellinen, kaikin tavoin.
Lapsuus ja nuoruus käydään läpi. Oli jotenkin surullista, ettei lapsuus ollut mitään kulta-aikaa, kun isä joi ja sitä piti pelätä. Aika yllättävää oli sekin, että Nyman on opiskellut Ateneumissa keramiikkalinjalla.
Suurimman osan muisteluista saa radiotoimittajuus, sillä onhan se niin iso osa Nymanin elämää. Hän kertoo todella hyvin ohjelmien tekemisistä ja taustoista. On mielenkiintoista saada tietää, mitä siellä oikein tapahtui. Usein olen kuullut kommentteja Yleisradiosta, mutta nyt sitä tulee sitten lisää.
Jos Jeesus laskeutuisi taivaasta Pasilaan ja ilmoittaisi haluavansa tehdä bluesin erikoisohjelman, se ei olisi ihme. Ihme olisi jos hänen annettaisiin tehdä se.
Nymanin musiikin tietämys ja ylipäätään kiinnostus musiikkiin ja sen tiedon jakaminen on aina ollut mahtavaa. Sitä saadaan tässäkin kirjassa paljon. Tietoa ja mielipiteitä jakemaiseen tyyliin, mikä on kiehtovaa. Asiat kerrotaan niin kuin ne ovat ja se on siinä. Kukaan ei voi loukkaantua, kun asiasta sanotaan.
Samalla kulkee mukana Nymanin perhe-elämä. Vaimo, lapset, kumppanit, koti ja ystävät. Kun Nyman kertoo menetyksistä, se on niin murheellista ja sitä lähtee kirjan mukana suuriin myötätunnon maininkeihin.
Paul Simon laulaa vanhenemisesta väittäen, että kaikkien näiden vuosien ja muutosten jälkeen me olemme kuitenkin enemmän tai vähemmän samanlaisia. Simon on väärässä. En usko, että kukaan lapsensa hautaamaan joutunut voi olla enää samanlainen kuin ennen. Minä ainakaan en ole. – Toista ääripäätä edustaa se tekopyhä, joskus jopa lähes uskonnollisella hurmoksella esitetty jollotus, jossa lauletaan ’elämälle kiitos, sain siltä paljon’. Joo, kiitos vaan, mutta vähempikin olisi riittänyt.
Olen plärännyt tätä kirjaa ees sun taas, katsellut kuvia moneen kertaan ja nauttinut elämänmakuisesta kerronnasta. Eritoten tämän kirjan kohdalla nautin myös äänikirjaversiosta, sillä Jake Nyman on lukenut sen itse. Jos haluaa kokea jotain meditatiivista, niin ei kun kuunteluun tämä kirja. Joskin se on oltava myös fyysisenä, koska muutoin ei voi nähdä kuvia. Tämä menee aitiopaikalle minun kirjahyllyyni!
