Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hyviä sarjakuvia tulee nykyään niin monista aiheista ja niin monelle kohderyhmälle, että väkisinkin nykytilanteeseen on tyytyväinen. Siitäkin huolimatta on pakko myöntää, että keski-ikäiset naiset ovat harvemmin sarjakuvakerronnan keskiössä. Yeong-Shin Ma ottaa vahingon takaisin korkojen kera, sillä mustan huumorin kyllästämä Moms on häpeämätön ylistyslaulu keski-ikäiselle naisenergialle. Mistään ihan perinteisestä voimaantumiskertomuksesta ei voida kuitenkaan puhua, vaikka aika räväkäksi meno välillä äityykin.
Tarinan päähenkilö Lee Soyeon on elänyt enimmäkseen epätyydyttävän elämän ja nyt tukevasti keski-ikäisenä huolenaiheena on paitsi riittämätön eläke, niin kotona pummiva aikuinen poika ja miesystävä johon ei ole luottamista. Miesongelmat ylipäätään ovat yhteinen nimittäjä Soyeonin ystäväpiirissä. Kaiken maailman lipevät hyväksikäyttäjät kuluttavat naisten hermoja ja kaiken lisäksi Soyeonin työpaikan pomo on varsinainen nipo riistäjä ja kaiken lisäksi vieläpä seksuaalinen ahdistelija. Vaan onko siivoojilla lopulta mitään mahdollisuuksia puuttua työpaikkansa kurjiin oloihin?
Vaikka juonessa on paljon vakavia ja kantaa ottavia elementtejä, niin päällimmäisenä sarjakuvassa nousee esille kuitenkin sen kyynisen hauska huumori. Korealaiselokuvien ystävät tietävät, että maan elokuville on tyypillistä yhdistellä eri genrejä hyvin yllättävillä tavoilla. Traaginen ja vakava elokuva voi samalla olla myös hillittömän hauska ja jopa absurdi tavalla jota länsimaalaiset elokuvat harvemmin ovat. Tämä omalaatuinen kerronnallinen tyylintaju on hyvin näkyvissä myös Momsissa. Jos sarjakuvan miehet ovatkin melkein säännöstään turhia sukankuluttajia, niin naiset puolestaan liimautuvat miehiin epätoivoisesti kiinni, ikään kuin maailmasta ei muuta löytyisi ja siten sallivat hyväksikäytön jatkumisen.
Lee Soyeon näkee selkeästi tilanteen naurettavuuden ystäviensä käytöksessä, mutta omalle käytökselleen hän on sokea. Mukamas miesystäväänsä kylmän rauhallisesti suhtautuva Soyeon käyttää on/off suhteeseen loputtomasti rahaa, sietää jatkuvaa epävarmuutta ja kilpakosijattaren ilmaannuttua areenalle alentuu vieläpä turpakäräjille asti. Ja sitä kun sanotaan, että keski-ikäisten naisten elämä on tylsää!
Eräs asia herättää myös sarjakuvassa huomiota. Sarjakuvan nimi puhuu ’äideistä’ ja Yeong-shin ma paljastaa jälkipuheessa sarjakuvan pohjautuvan hänen oman äitinsä kokemuksiin. Sarjakuva on siis kunnianosoitus paitsi Yeong-shin man omalle äidille niin äideille näin yleensä. Tästä huolimatta sarjakuvassa korostuu se, että naiset eivät erityisesti puhu omista jo aikuisista lapsistaan, eikä äitiys roolina muutenkaan tunnu suuresti määrittelevän heitä. Tämä on jo sinänsä oikein piristävää. Moms antaa kaikkiaan hyvin poikkeuksellisen näkemyksen keski-ikäisten naisten elämästä; sarjakuva on epätäydellisten hahmojensa kanssa samalla raadollisen rehellinen ja toisaalta lempeän ymmärtäväinen – hauskuutta unohtamatta! Jos kaipaat vaihteeksi hieman erilaista naisenergiaa niin tähän teokseen kannattaa tutusta.
