Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sinä aamuna hän ymmärsi, että kun sota oli riittävän kaukana, siinä oli apokalyptista, perverssiä kauneutta. Se oli värien leikkiä, kuvia ja kaukaisia ääniä, ja ihmisen sisällä heräsi vavistus ja ihmetys. Vasta lähietäisyydellä astuivat esiin sodan helvetillinen luonne, sen monokrominen likaisenharmaa maailma täynnä yksinkertaista eläimellistä pelkoa. Läheltä katsottuna sodan maailmassa ei ollut mitään vivahteita tai hienompia sävyjä. Siellä oli vain ihmiselon syvää pimeyttä, vain itse kunkin yksinäisenä huohottava hengitys ja sokea tahto jäädä henkiin.
Kjell Westö on kuvannut teoksissaan suomalaisia ihmiskohtaloita eri aikakausina erityisesti helsinkiläisestä näkökulmasta ja Helsingissä eikä Molly & Henry : Romaani sotavuosilta ole tässä poikkeus. Westö keskittyy tällä kertaa 1940-luvun sotien ajanjaksoon; aikaan, jolloin sota edellisen kerran kosketti Suomea läheltä. Venäjän Ukrainaan aloittama hyökkäyssota tekee teoksesta erityisellä tavalla ajankohtaisen, sillä Ukrainan konflikti on monelle suomalaiselle hyvin henkilökohtainen ja monella tapaa samanlainen kuin sota, josta Suomi 1940-luvulla selviytyi.
Henry on toimittaja, joka kirjoittaa talvisodan ajan artikkeleita sodasta sanomalehteen ja näkee rintamalla vieraillessaan sodan läheltä, vaikkei varsinaiseen sotimiseen osallistukaan. Molly puolestaan on Suomi-elokuvien tähti, joka talvisodan ajaksi on lähetetty Ruotsiin teatteriin näyttelemään ja siten herättämään sympatiaa sotivaa Suomea kohtaan. Molly ikävöi Henryä eikä ymmärrä sitä, miksi rintamalta tulevien kirjeiden määrä vähenee. Henry puolestaan kamppailee niiden traumaattisten kokemusten kanssa, joita hän sodassa todistaa, mutta joista hän ei kykene kaunistelematta kirjoittamaan lehdistön voimakkaan sensuurin vuoksi.
Sotien välissä pari pääsee yhdessä rakentamaan tulevaisuutta ja Westö kuvaa koskettavasti niitä ristiriitoja, joita sota ihmissuhteisiin tuo mukanaan ja sitä, kuinka vaikea sodasta ja sen kauhuista on kertoa ulkopuolisille. Henry ei kykene avaamaan tuntojaan sanallisesti Mollylle vaan turvautuu pulloon ja sodan kokemiin ystäviinsä ja Molly puolestaan on hämillään, vaikka Henryn tuntemuksia kykeneekin hänen kasvoiltaan lukemaan.
Westö on kuvannut Helsinkiä eri aikakausina ja tämä sota-ajan kuvaus kaupungista on upea. Westö näytää sodan rujouden, mutta myös vuodenajat ja niiden värien ja sävyjen vaihteluiden tuoman kauneuden ja keveyden muutoin painostavaan kaupungin arkeen. Napakympin kirjasta tekee kuitenkin se, kuinka koskettavasti sodan vaikutus ihmisten elämään ja yksilöihin on kuvattu ja kuinka Westö jälleen kerran kykenee loihtimaan tarinan, joka pitää alusta loppuun vankasti otteessaan.