Iltahepuli lienee tuttu vieras lähes jokaisessa lapsiperheessä. Kun iltapalan nostattama energiapiikki sekä jo esiin hiipinyt väsymys lyövät hynttyyt yhteen, on enemmän tai vähemmän vanhempien hermoja koetteleva ajanjakso, jota iltahepuliksi kutsutaan, valmiina alkamaan.
Meidän perheessämme, jossa juuri nyt eletään iltahepulien kulta-aikaa, iltahepuli-kirja otettiin vastaan innostuneena. Omat kaksi- ja neljävuotiaat hepuloitsijamme tykkäsivät kovasti seurata Mollin sekä hänen pienen Sisu-ystävänsä retkeä unten maille, kun Sisu on Mollin luona yökylässä.
Aivan tavallinen kuvakirja Mollin iltahepuli ei ole. Se nimittäin roolittaa myös pienet lukijansa, kun nukuttajan osaan valittu pieni vihreä öttiäinen kaipaa apua haasteellisen tehtävänsä loppuunviemiseen. Näin lukijalle tarjoutuu jokaisella aukeamalla mahdollisuus edesauttaa Mollin ja Sisun nukahtamista milloin unihiekkaa puhaltamalla, milloin valot sammuttamalla ja milloin tyynysotaan osallistumalla. Keksiipä öttiäinen yrittää nukutusta myös kutittamalla. Sitä, miten kaikki lopulta päättyy, en tietenkään tule paljastamaan, mutta niin tai näin, kyllä öttiäisellä ainakin yritystä piisaa.
Ensimmäisen lukukerran perusteella uskallan antaa ainakin jonkin kokoisen suosituksen. Kirjan kanssa naurettiin – erityisesti Mollin päästämälle paukulle – ja öttiäistä autettiin. Siitä, kuinka monta lukukertaa kirja lopulta kestää, en vielä uskalla antaa arviotani, mutta tuskinpa tähän teemaan ainakaan ihan heti kyllästyy. Onhan lasten nukkumaanmeno muutenkin melko kestävää laatua oleva teatteriesitys.