Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mollin vatsa juttelee. Onneksi Molli ei säikähdyksestä huolimatta kuitenkaan ole nielaissut murisevaa hirviötä, vaan hänellä on vain nälkä. Ystävänsä Pikku Sisun kanssa Molli alkaa laittaa ruokaa – tai ainakin sekoittaa eri värisiä ruoka-aineita keskenään. Oransseja porkkanoita, keltaisia paprikoita, punaisia tomaatteja ja jotakin sinistä ja ruskeaa. Nam! Sitten vaan kaikki kattilaan ja sekaisin. Mutta apua! Sisu on viskannut sekaan myös herneitä ja Molli taas ei pidä vihreästä ruoasta. Alkaa henkinen kamppailu, kun Molli punnitsee haluaan tulla tosi vahvaksi, joka onnistuisi herneitä syömällä. Mutta ne ovat niin kylmiä, liukkaita ja vihreitä.
Molli ja hirveä herne jatkaa samaa toiminnallista linjaa, johon tutustuin pienten lukukumppaneitteni kanssa viime vuonna, kun Molli kamppaili iltahepulin kanssa. Kirjan sivuilla lentelevä pieni öttiäinen antaa tälläkin kertaa lukijalle tehtäviä: milloin häntä pyydetään taputtamaan Mollin vatsaa, milloin kuiskaamaan Mollille kannustus, milloin pitelemään paikoillaan haarukasta karkailevia herneitä. Täytyypä kirjaa myös pyörittää ja kallistaa.
Kuten edellisenkin Mollin kohdalla, myös tällä kertaa pieni kotiraatimme antoi kirjalle suosituksen. Kaksi- ja neljävuotiasta huvittivat erityisesti karkailevat herneet ja Mollin jättimäinen, kriittisellä hetkellä ilmoille sinkoava aivastus. Itse koen, että edellisen iltahepulin tapaan teoksen aihe on osuvasti valittu. Mollin ennakkoluuloinen taistelu vihreää ruokaa vastaan ei varmasti ole yhdessä, eikä kahdessakaan kodissa ennenkuulumaton. Myös harvemmin käytetty lasten roolittaminen tarinan kulkuun pelkkää kuuntelua suuremmin on hyvä ajatus, joka ainakin ensimmäisillä lukukerroilla tuntui myös toimivan.
Kiva kirjasarja.
