Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mofongo on kuin lumoava, lempeästi opettavainen satu aikuisille. Se on tarina, jota luin hitaasti nautiskellen ja josta luovuin haikein mielin – ja jonka pariin varmasti vielä palaan. Ilokseni huomaan, että kuubalaissyntyisen Cecilia Samartinin kirjoja on käännetty suomeksi jo viisi tätä aiemmin. Mainio löytö näin kesän kynnyksellä, mitä parhainta lomalukemista.
Haaveissaan kahdeksanvuotias Sebastian on maailman kuuluisin jalkapalloilija ja sankari. Todellisuudessa vaikea sydänvika pakottaa hänet jäämään pajupuun varjoon ja seuraamaan sieltä toisten lasten peliä. Välitunneilla ja koulumatkalla puristus rintakehässä pahenee entisestään, kun Sebastianin heiveröisyys ja erilaisuus herättää luokkatoverissa koulukiusaajan. Koulun jälkeen hän suuntaa isoäitinsä, Abuela Lolan luo Bungalow Havenin palveluasunnoille. Isoäidin läsnäolo rauhoittaa terveytensä kanssa kipuilevaa poikaa.
Lapset ovat huolissaan Lolan pärjäämisestä ja ovat asettaneet omat ehtonsa yksin asumiselle; ruoka tuodaan valmiina läheisestä vanhainkodista eikä kynttilöitä saa sytytellä. Sairaalaviikon jälkeen Lola laittaa kuitenkin elämänsä uusiksi. Kynttilöiden liekit lepattavat Bungalow Havenissa hilpeästi. Abuela Lolan hiukset ovat punaiset kuin mansikkakiisseli. Keittiössä kypsyvät vastustamattomat puertoricolaiset ruoat, jotka kokoavat ristoriitojen vaivaaman perheen yhteisen pöydän äärelle. Sebastian saa olla isoäitinsä opissa ja he kokkaavat yhdessä isoäidin kotimaan ruokia kuten mofongoa.
Vuosientakaisia loukkauksia ja väärinymmärryksiä ei oiota hetkessä. Abuela Lolan tarinat, suorat kommentit ja valloittavat ruoat tekevät eripuraisisissa työtään pikkuhiljaa. Sairaalajakso on ilmeisesti muuttanut Lolan ajatusmaailmaa:
”Äiti, miksi sinä puhut koko ajan tuollaisia?” Gabi kysyi.
”Kaikille tulee vain hankala olo.”
”Voi olla, mutta jos tässä iässä alkaa kierrellä ja kaarrella, niin ehtii hautaan ennen kuin pääsee asiaan.”
Tarina elää Lolan ja Sebastianin valmistamien aterioiden ympärillä. Kirjan lopussa on oma liitteensä Abuela Lolan resepteistä. Kuitenkin olennaisinta, herkullisinta kirjassa on keskeneräisyyden ja vanhan viisauden dialogi. Cecilia Samartin on koulutukseltaan psykoterapeutti ja se tausta näkyy ja hengittää kaikissa kirjan henkilöhahmoissa. Oma ääni löytyy elämän draamojen keskellä. Salli itsellesi hyvä hetki, lue Mofongo.
