Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Christer Sarlin tarjoaa perusteellista tietoa kaikista Suomen olympianyrkkeilijöistä alkaen Amsterdamista vuonna 1928 päättyen Tokion 2020 olympialaisiin, jotka pidettiin koronan takia viime vuonna.
Suomen ensimmäinen nyrkkeilyjoukkue oli kolmimiehinen: Kaarlo Väkevä, Valfrid Resch (Valle Resko) ja Jonni Hellström. Tokion joukkueessa oli ainoastaan Mira Potkonen, miehet eivät olympiapaikkaan karsinnoista yltäneet. Viimeisin miespugilisti olympialaisissa oli Joni Turunen Sidneyssä vuonna 2000. Ensimmäisen mitalin, pronssisen, Suomeen nyrkkeili Bruno Ahlberg, 1932 Los Angeles. Ensimmäisen kultamitalin sai Sten Suvio Berliinistä 1936, toisen Pentti Hämäläinen Helsingin kisoista.
Pääsuojat otettiin käyttöön Los Angelesin kisoissa 1984, pääsuojat poistettiin miehiltä Rio de Janeirossa 2016. 2012 Lontoossa naiset pääsivät ensimmäisen kerran nyrkkeilykehään. Pistekoneet käyttöön Barcelonassa 1992 ja niin edelleen.
Siinä mieleen jäänyttä pikatietoa kirjan tuhdista annista, jossa ei jää yhtään vähänkin menestystä saanutta nyrkkeilynimeä mainitsematta. Kirja tietysti keskittyy niihin 60 nyrkkeilijään, jotka ovat päässet edustamaan Suomea olympialaisissa ja varsin värikkäisiin karsintavaiheisiin, joissa monin tavoin taisteltiin paikasta auringossa eli pääsystä olympiakehään.
Monta iloista hetkeä, monta surullista tapausta liki satavuotiseen suomalaiseen olympianyrkkeilyyn sisältyy. Erityiskehut annan Sarlinin kirjoittamille nyrkkeilijöiden uratarinoille: mitä kaikkea on tapahtunut kunkin 60 olympianyrkkeilijän elämässä urheilu-uran jälkeen. Joillekin kävi kalpaten ja lyötiin kanveesiin: itsemurha, juoppous, vankila. Suurin osa osasi ja älysi palata parrasvaloista normaalitöihin joko omin neuvoin tai auttaen.
”- Veljeni Tapio antoi minulle joululahjaksi seitsemän tuuman rautanaulan. Silloin oli sopiva hetki lyödä hanskat naulaan”, totesi Marjamaa 50-vuotishaastattelussaan.”
Monenlaisia lähteitä, lehtiä, kirjoja, tv- ja radio-ohjelmia Sarlin on penkonut kirjaa varten, ja ennen kaikkea hän on hyväksikäyttänyt omia kokemuksiaan 40-vuotiselta Yle-selostajauraltaan kirjaa kootessaan. Kirjasta löytyy tällainenkin reilu rupattelutuokio, joka käytiin Barcelonan nyrkkeilymatsin erätauolla vuonna 1992 ja joka oli suorana kuultavissa televisiosta valmentajan kannustaessa nyrkkeilijäänsä erätauolla:
Meronen: ”Tota … Pane nyt tota vielä kaikki peliin. Sä osuit siihen jo pari kertaa.”
Kjäll: ”Vittu ei pysty!”
Meronen: ”Aha.”
Tietokirjaksi elävää ja iskevää tekstiä! Vai mitä.