Yksityiskoulu Sidley House viettää lasten ja vanhempien yhteistä ulkoilupäivää. Mukana ovat myös syntymäpäiviään viettävä 8-vuotias Adam äitinsä Gracen kanssa. Adamin isosisko Jenny, toimii koulun kouluavustajana. Kesken aurinkoisen päivän koulu syttyy palamaan. Grace-äiti hätääntyy ja lähtee juoksemaan kohti koulua, kun tajuaa että poikansa Adam lähti juuri hakemaan sisältä syntymäpäiväkakkuaan ja tyttärensä Jenny on sisällä koulussa sijaistamassa terveydenhoitajaa. Adamin Grace tavoittaa koulun pihalta muiden luokkalaisten kanssa, mutta Jenny on yhä palavassa rakennuksessa. Äidin rakkaus ja vaisto pakottavat Gracen syöksymään sisään ja pelastamaan Jennyn. Molemmat loukkaantuvat ja koulun syttymissyytä aletaan tutkia.
Rosamund Lupton on kirjoittanut vahvan ja koukuttavan trillerin, jossa liikutaan kuoleman ja elämän rajamailla. Tarina kulkee eteenpäin ruumistaan irtautuneiden Gracen ja Jennyn avulla. He pääsevät sieluina vaeltamaan pitkin sairaalan käytäviä, osallistumaan kuulusteluihin ja seuraamaan perheensä taistelua. Samalla he vierailevat omien teho-osastoilla makaavien ruumiidensa luona. Kumpi lopulta voittaa taistelun? Tarinan edetessä pääsee seuraamaan, miten Gracen ja Jennyn äiti-tytär-suhde etenee. Kuinka äiti voisi päästää irti teinitytöstään, joka on kasvamassa aikuiseksi, mutta on kuitenkin vielä äidin pikku tyttö. Ja kuinka vahva Grace lopullisessa päätöksessään on.
Koulun syttymissyy ei tosiaankaan ole vain vahinko. Monen mutkan kautta päädytään lopulta syylliseen, joka ainakin itselleni tuli täytenä yllätyksenä. Erilaiset, vahvat ja monipuoliset hahmot pitävät kirjan mielenkiintoisena. Lupton kuljettaa tarinaa eteenpäin luontevasti ja samalla koko ajan pientä jännitystä ylläpitäen. Välillä tuntui, etten malttanut lukea sivua rauhassa loppuun, kun vain halusin tietää lisää!
Lopputunnelmat kirjasta olivat voimakkaat. Tarinan traagisuudesta huolimatta se oli kaunis.