Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lastenkirjoja voi aikuinenkin lukea, ei vain ääneen lapselleen vaan myös hiljaa itselleen. Niin toivoisin tapahtuvan Kai Vainiomäen kirjalle Mitä eläimet miettivät. Tästä lämminhenkisestä lastenkirjasta voi aikuinenkin oppia uutta eläinten älykkyydestä ja inhimillisyydestä. Tai se saattaa saada jopa havahtumaan, miten itse ajattelee, mitä haluaa. Tai jos ei lukisi selkokielistä tekstiä oppiakseen tai havahtuakseen, niin ainakin ihastelisi Kai Vainiomäen kuvitusta.
Kirjan nelihenkinen perhe viettää iltaa kotonaan, kun kirjosieppo koputtaa ikkunaan nokallaan. Yrittääkö lintu herättää huomion? Selviää, että tikka on koputtelemassa pihan lintupönttöä. Pöntössä olevat poikaset ovat vaarassa. Kirjosieppo oli siis hakenut apua. Vanhempien mielestä eläimet ovat joskus fiksumpia kuin luullaankaan. Perheen pikku Maija kysyy, millä tavalla ne ovat fiksumpia. Hän ei pystyisi nukkumaan, ennen kuin ymmärtäisi.
Niinpä vanhemmat alkavat kertoa. Maija ja Max saavat kuulla koirien, kissojen, papukaijojen, varisten, apinoiden, valaiden, delfiinien ja norsujen älykkyydestä tutkitun tiedon kera. Esimerkiksi Alex-papukaija osasi erottaa värit ja tiesi, että on itse harmaa. Se kysyi peilikuvaltaan: ”Mikä väri?” ja oppi omatoimisesti olevansa harmaa. Se näytti omat tunteensa ja osasi lukea tutkijankin tunteita. Jos tutkijat vaikuttivat hermostuneilta, se saattoi sanoa: ”Rauhoitu!”.
Muut eläimet kuin papukaijat eivät muodosta ihmiselle ymmärrettäviä sanoa. Keskenään en kyllä viestivät erilaisten merkkiäänien avulla. Valaat, jotka kuuluvat eläinmaailman neroihin, voivat keskustella toistensa kanssa jopa tuhansien kilometrien päähän – ilman puhelinta.
Kirja kertoo myös, että eläimillä on muoti-ilmiönsä, jota ne laumana seuraavat. Niin tekevät esimerkiksi miekkavalaat. Eräänä syksynä yksi valas keksi, että voisi ylpeänä esitellä omaa saalistustaitoaan toisille valaille. Se nousi vedenpintaan ja roikotti saamaansa lohta kuin mitalia huultensa välissä. Kohta kaikki miekkavalaat tekivät samoin, seurasivat muoti-ilmiötä kuin sopulilauma konsanaan. Seuraavana vuonna muoti muuttui ja saaliin näyttäminen jäi pois.
Perheen poika Max havahtuu, että Roborob onkin vain muoti-ilmiö, jota jokaisen luokalla pitäisi seurata. Jokaisen pitäisi saada uusi Roborob, jota sitten näyteltäisiin kuin miekkavalas saalistaan. Max ei oikeastaan edes tykkää Roborobista, mieluummin hän leikkii dinosauruksilla, joita hänellä on entuudestaan. Max toteaa, että alkaa nyt tykkäämän siitä mitä oikeasti tykkää: ”Voi kun muutkin sitten uskaltaisivat”, se olisi tosi älykkään eläimen muoti. Voi kun me älykkäät eläimet, ihmiset uskaltaisimme!