Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin alkuvuodesta Anne-Maija Aallon Korennon. Se oli kovin synkkä dystopia tulevaisuuden Japanista, jossa merenpinta on noussut, kansa on köyhää ja japanilaiset ovat kiinalais-venäläisen Itäisten Kauppaliittojen Unionin ulkokansalaisia, vailla minkäänlaisia oikeuksia. Tarina oli kiehtova, joten oli ilmiselvää, että Finlandia Junior -palkittu jatko-osa Mistä valo pääsee sisään täytyi ottaa luettavaksi.
Tarina on ja ei ole jatkoa edelliselle osalle. Kirjoja ei ole mitenkään välttämätöntä lukea tietyssä järjestyksessä, vaikka Korennon tapahtumat sijoittuvatkin kronologisesti ennen tätä kirjaa ja kirjoissa on osin samoja henkilöitä. Kirjat tukevat toisiaan ja tarjoavat erilaisia näkökulmia Aallon luomaan lohduttomaan tulevaisuudenkuvaan.
Siinä missä Korento sijoittui internointikyliin ulkokansalaisten keskuuteen ja paikallishallinnon tyrannien joukkoon, Mistä valo pääsee sisään ottaa askeleen kohti valtaa. Japanissa ollaan edelleen, Uus-Tokiossa, jossa kirjan päähenkilön Aleksein isä johtaa tutkimuslaitosta. Laitoksessa tehdään ihmiskokeita ja tyhjennetään koehenkilöiden muistia. Kirjan toinen päähenkilö onkin yksi näistä koehenkilöistä, muistintyhjennykseen valmisteltava Satomi – tuttu Korennosta.
Kolmantena päähenkilönä tavataan ulkokansalainen Marija, joka on osa Uus-Tokion vastarintaliikettä. Itäisten Kauppaliittojen Unioni esittää vahvaa ja vakaata, mutta todellisuudessa järjestelmä horjuu. Komentaja Wang johtaa sitkeää vastarintaliikettä, jonka koneiston osasena Marija toimii ja päätyy yhteyteen Aleksein kanssa. Aleksei on kokokansalainen ja osa valtaeliittiä, mutta opinnoissa kaukana Moskovassa Alekseihin on kylvetty vastarinnan siemen, joka horjuttaa lapsesta asti opittua yhtenäistä totuutta.
Mistä valo pääsee sisään on hieno dystopiaromaani. Aalto on kertonut haastattelussa, ettei varsinaisesti aikonut kirjoittaa jatko-osaa Korennolle, mutta halusi kuitenkin viipyä tarinan maailmassa. Siinä missä Korento kertoi tarinansa ainoastaan syrjittyjen ulkokansalaisten näkökulmasta, Mistä valo pääsee sisään täydentää maailman kuvausta näyttämällä, miltä asiat näyttävät sortavan yhteiskuntajärjestelmän sisältä. Aleksei on osa valtaeliittiä. Eliitilläkään ei ole täydellistä: järjestelmän rappio on ilmeistä ja Uus-Tokio on lopulta aika syrjäinen osa Itäisten Kauppaliittojen Unionia. Aleksei pääsee siis pohdiskelemaan asemaansa tässä maailmassa ja lukija pääsee mukaan prosessiin, jossa nuori mies miettii, missä hänen oma tiensä kulkee.
Aalto on taitava kirjoittaja. En ihmettele Finlandia Junior -palkinnon voittoa, sen verran mainio yhdistelmä maailmanrakennusta, ajankohtaisia teemoja ja puhuttelevaa tarinankerrontaa Mistä valo pääsee sisään -teoksessa on. En missään nimessä antaisi Finlandia Juniorin rajoittaa lukijakuntaa: tämä ei ole pelkästään nuortenkirja, vaan sopii myös dystopiakirjallisuudesta kiinnostuneille aikuisille. Entä olisiko tarinassa vielä jatkon mahdollisuuksia? Mertentakaisesta mantereesta on puhuttu sekä Korennossa että tässä teoksessa sen verran paljon, että olisi kiinnostavaa nähdä, millaista siellä on. En pahastuisi siis kolmannesta osasta sarjaan.
