Kun Haruki Murakami 1980-luvun alkuvuosina päätti ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi, oli hänellä monien muiden ongelmien lisäksi edessään myös kysymys siitä, miten ylläpitää kuntoaan. Hän valitsi lajikseen kestävyysjuoksun. Siitä lähtien Murakamin elämään on kuulunut käytännössä päivittäin pitkä juoksulenkki. Hän on osallistunut noin kerran vuodessa maratoneille eri puolilla maailmaa. Viimeisten vuosien aikana maratonin lisäksi ohjelmaan ovat kuuluneet myös triathlonit.
Kirjoittaminen ja juokseminen eivät ole pohjimmiltaan – ainakaan Haruki Murakamin mielestä – kovinkaan erilaisia lajeja. Molemmat vaativat huolellisuutta, kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja päämäärätietoisuutta. Molemmissa ihminen joutuu ajamaan itsensä äärirajoilleen pyrkiessään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Molemmat tarjoavat onnistumisia ja iloa, mutta myös vaikeuksia ja karvaita pettymyksiä. ”Suurimman osan siitä, mitä tiedän fiktion kirjoittamisesta, olen oppinut juoksemalla joka päivä,” Murakami kirj0ittaa.
Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on kirjoittamisen ja juoksemisen filosofiaa avaava kirjoituskokoelma, jossa kehyksenä on valmentautuminen jälleen yhdelle maratonille. Murakami päästää lukijan hyvin lähelle itseään kirjoittaessaan omaa elämäänsä vahvasti määrittävästä aiheesta. Kuten aina Murakamin teksti on mukaansatempaavaa ja joutuisaa. Käännös voisi tosin olla paikoin hieman parempikin – ainakin itse mietin, onko jotain kadonnut tai muuttunut, kun teos on käännetty suomeksi englanninkielisestä laitoksesta japanilaisen alkuteoksen sijasta. Joka tapauksessa Murakamia on helppo suositella kaikille – ei pelkästään kestävyysjuoksijoille.