”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, on filosofi Ludwig Wittgensteinin kuuluisa yhteenveto kirjastaan Tractatus logico-philosophicus. Tutkija ja poliitikko Anna Kontula on lähtenyt tässä hengessä liikkeelle pohtimaan uskoa ja uskontoa ja erityisesti kristinuskoa.
Kirjan kehyskertomuksessa kirjailija Asta on lähettänyt sisarentyttärelleen Saaralle lahjaksi pyhän Johannes Teologin ikonin, mutta Saara pitää itseään epäuskonnollisena ja haluaa palauttaa ikonin. Kirja muodostuu näiden kahden naisen keskustelusta. Asta kertoo Saaralle erilaisten tarinoiden kautta näkemyksiään kristinuskon ytimestä.
Kehyskertomus on itse asiassa melko keinotekoisen ja päälleliimatun tuntuinen, mutta sen ajatuksena onkin liittyä pitkään filosofisen ja uskonnollisen kirjallisuuden perinteeseen, jossa pohdinta kulkee opettajan ja oppilaan välisen keskustelun kautta. Kontula pyrkii pois kirkkojargonista, hänen tapauksessaan mitä ilmeisimmin luterilaisuuden slangista; Luther mainitaan kirjassa ohimennen, mutta pääosin painotus on vanhemmissa lähteissä. Usko nähdään mysteerinä, joka pakenee kielellisiä selitysmalleja.
Kontulan kirja ei ole uskonnollisesti tai kielellisesti helppo ohimennen lukaistava suupala. Sen näkemys kristinuskon mystiikasta on kuitenkin kiinnostava ja varmasti syvällisen ajattelun tulos.